Seikkailu jota en unohda koskaan

Kävelin rantakadulla matkalaukun ja kassien kanssa, Samira auttoi ahkerasti tavaroiden kanssa. Aurinko paistoi aamu seitsemältä ja Aber oli heräilemässä pikku hiljaa. Toisin kuin isommissa kaupungeissa, Aberystwyth aloittaa aamunsa vasta yhdeksän tienoilla, jota voisi kutsua jopa ruuhka-ajaksi: jono autoja seisoo usein päätiellä Penglais -mäen ylärinteeseen saakka, josta yliopistokampus alkaa. Nähdessäni kotikaupunkini viimeistä kertaa, se näytti aivan tavalliselta, juuri siltä miltä kaikkina muinakin päivinä.

Aberystwythissa sen syvintä ominaisuutta kuvaa hyvin, että lähteäkseen jonnekin, on ensin päästävä pois Aberystwythista. Matka Birminghamiin kestää kolme ja puoli tuntia ja sieltä Lontooseen vielä melkein kaksi tuntia. Aberystwythista ei pääse edes Walesin pääkaupunkiin, Cardiffiin, suoraa junareittiä, vaan on kierrettävä Shewsburyn kautta. Aberystwyth on junien pääteasema ja usein sinne palatessa juna on hyvin tyhjä loppumatkasta. Autolla Aberiin tultaessa on ensin ajettava jopa kaksi tuntia pikkuruisia mutkaisia teitä, joilla saa erittäin helposti matkapahoinvoinnin. Aberystwythin ainutlaatuisuus perustuu siihen, että sinne ei pääse sormia napsauttamalla ja sieltä ei myöskään lähdetä ihan huvikseen käymään missään. Talven aikaan puolet asukkaista ovat opiskelijoita ja kun kaupunkista ei pääse pois helposti, tämä pakottaa muodostamaan erilaisen suhteen siellä oleviin läheisiin ihmisiin. Aberissa ystävät ovat se jokapäiväinen perhe, johon pystyy turvautumaan aivan minkälaisissa asioissa tahansa ja Aberin sisällä kaikkiin ongelmiin löytyy yhdessä ratkaisu. Vaikka muut ihmiset Aberin ulkopuolella säilyvät mielessä, Aberin omanlainen elämäntyyli painostaa kaikkia sen asukkaita elämään hetkessä. Vaikka muita rakkaita olisi ikävä, Aberissa eletään täysin voimin joka päivä oman Aber -perheen avulla.

Kun on viettänyt lukuvuoden vaihdossa, Suomeen palaaminen on iso elämänmuutos. Olen asunut tämän ajan meren rannalla ja joka päivä avannut kotioveni Aberin uskomattoman kauniin laiturin kohdalla. Aberissa delfiinit ovat arkinen asia ja siellä pidempään asuneet ihmiset eivät pidä delfiinien näkemistä ollenkaan ihmeellisenä. Yliopistossa keskitytään itse asiaan, mutta silti professorit ovat lähellä opiskelijoita ja heidät voi nähdä pubeissä, kaupassa, kahvilassa, zumbassa … Perjantai-iltaisin voi kävellä suoraan tiettyihin pubeihin tai clubiin ja tietää tapaavansa siellä ystäviä: kenekään aikaa ei tarvitse yleensä varata etukäteen ja silti voi olettaa saavansa seuraa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eilen söin viimeisen kerran illallista yhdessä Samiran ja Ursulan kanssa Samiralla, mausteisia kanankoipia: koko päivän viettäminen yksin on hyvin harvinaista Aberissa. Pikku kaupungiksi Aberystwyth on hyvin värikäs pukeutumisen suhteen ja joka päivä voi nähdä erilaisia opiskelijaryhmiä pukeutuneenä tietynlaisen teeman mukaan (tai esimerkiksi alasti). Yksilöllisyys pukeutumisessa on arvostettua ja kaikkien annetaan kulkea omalla vapaalla tyylillään. Opiskelijakaupunkina Aberystwyth on erittäin kansainvälinen: Aberin kansainvälisen politiikan laitos on yksi Euroopan parhaita. Moni ei kiinnitä huomiota siihen, että ystävät tulevat eri maista, käyttäytyvät erilaisten tapojen mukaan, uskovat eri asioihin. Rasismia ei vain yksinkertaisesti voi olla. Yksi rakkaimpia Aber -muistojani on huoneeseeni aina kuulunut meren kohina, etenkin myrskyn aikaan. Aberystwythin fyysinen ja henkinen kauneus on jotain aivan erityistä, en pysty vertaamaan sitä mihinkään.

Paras asia mitä olen tänä vuonna kuullut on, että elämä on seikkailu (paremmin ”Life is an adventure”). Usein ajatellaan, että elämän tavoitteena on saavuttaa tietyt asiat tai tehdä tietyt asiat ennen toisia asioita. Seikkailu tässä lauseessa tarkoittaa, että elämistä ei saisi ikinä lopettaa, vaan aina pitäisi osata nauttia ympärillä tapahtuvista asioista. Toisaalta se tarkoittaa myös, että ikinä ei voi tietää täysin varmasti mitä tulee tapahtumaan: Joskus elämä vie aivan eri suuntaan kuin on itse suunnitellut. Kun tiedostaa elämän olevan pitkä seikkailu, pystyy sen vietäväksi antautua ja elää jokaisessa hetkessä siihen sopivalla tavalla. Aina on joku syy hymyillä, aina on joku kenelle soittaa ja milloin tahansa voi tanssia yksin omassa huoneessa ajatellen kuinka hyvältä elämä maistuu. Mitä mieltä olette?

Toivotan kaikille ihaninta kesää seikkailujen maailmassa.

Eurooppalainen kevätloma

Heipparallaa.

Ajattelin päivitellä tänne vielä ihanasta huhtikuisesta Münchenin matkasta.

Reissu alkoi aikaisin aamulla, kun autokyyti haki mut kotiovelta ja vei Manchesterin lentokentälle Pohjois-Walesin Snowdonian luonnonpuiston kautta: Elenidin isä ystävällisesti vei meidät lentokentälle. Elenid on walesilainen ensimmäisen vuoden englannin ja luovan kirjoittamisen opiskelija, 18-vuotias ja todella hauska persoona. Käytiin hakemassa kyytiin myös Samira, joka on kanadalainen LLB-opiskelija. Samira tekee täällä oikiksen undergraduaten ja on tehnyt aiemmin jo yhden tutkinnon Kanadassa. Ollaan oltu Samiran kanssa täällä Aberissa tämä lukuvuosi aika läheisiä, melkein joka päivä nähdään, pidetään yhteyttä tekstareilla, skypessä ja facessa... Hauskaa on ollut?

Elenid ja Samira

Otin taas vahingossa Costasta ton keskikokoisen Cappucinon, kun en
muistanut (jälleen kerran) et se on noin jäätävän kokoinen.
Näiden tyttöjen kanssa oli kahvin tarvetta, kolme ADHD:ta samassa autossa.

Marianne kutsui mut, Samiran ja Elenidin Müncheniin viikoksi meidän pääsiäislomalla ja asuttiin siellä Mariannen vanhempien talossa puolen tunnin junamatkan päässä Münchenin keskustasta. Mariannen vanhempien talo sijaitsi Stranbergissä, missä on iso järvi, nimeltään Stranberger Sea, joka kertoo osuvasti järven koosta. Oltiin etukäteen suunniteltu auringonottoa biksuissa, mutta tolle viikolle sattui vielä aika viileät säät ja vasta seuraavalla viikolla Keski-Euroopassa alkoi helle. Ekoina päivinä oli aika koleaa, mutta kyllä se aurinkokin paistoi. Oltiin Mariannen kanssa vähän flunssaisia, joten vietettiin pari koleaa iltaa sisällä takkatulen lämmössä.

Marianne oli leiponut saksalaista kakkua meille yllärinä

Marianne on puoliksi saksalainen ja puoliksi englantilainen ja opiskelee Aberissa luovaa kirjoittamista ja englantia. Marianne on ollut myös mun hyvin läheinen ystävä Aberissa ja olen kuullut paljon Mariannen perheestä, mikä on ollut mielenkiintoista. Mariannella on seitsemän sisarusta ja koko perhe on asunut monissa maissa, esimerkiksi Marianne on syntynyt Intiassa maaseudulla, jossa ei ollut edes sähköjä. Mariannen vanhemmat ovat tavanneet toisensa Nepalissa ja he ovat aina olleet kiinnostuneita hyväntekeväisyystyöstä: heillä on ollut yleensä käynnissä joku projekti. Nykyään he asuvat pääsääntöisesti Ukrainassa ja ovat viimeiset viisitoista vuotta pyörittäneet siellä hyväntekeväisyysjärjestö "Care in Action" :a.

http://www.care-in-action.org/?q=en

Juttelin Mariannen äidin kanssa järjestöstä ja katsoin muutaman dia shown. Järjestö keskittyy esimerkiksi tarjoamaan orpokodeissa oleville lapsille lisää niin sanotun laitoshoidon päälle: Lapsi tarvitsee monenlaista tukea kehittyäkseen, ei pelkästään ruokaa ja sänkyä. Toisinaan järjestö on tarjonnut myös toisenlaista apua ja remontoinut orpokoteihin wc- ja suihkutiloja, kun edelliset sijaisivat ulkona ja olivat käytännössä vain reikä maassa ja pieni hana. (Tässä osassa Ukrainaa on talvella noin -20.) Lisäksi tuetaan nuoria, jotka ovat pian lähtemässä ulos orpokodeista: Heille esimerkiksi opetetaan pelien kautta rahankäyttöä, puhutaan suojaseksistä ja työelämän mahdollisuuksista. Ukrainassa on monenlaisia ongelmia eikä niitä tietenkään korjata pelkästään tällä. Yksi erittäin surullinen tarina oli perheestä, jossa oli yksitoista lasta ja heidän talo paloi. Järjestö auttoi perhettä ja heille rakennettiin uusi talo. Myöhemmin perheen isä tappoi äidin ja on tällä hetkellä vankilassa. Lasten sukulaiset yrittävät päästä käsiksi taloon ja lasten rahoihin, jotkut sukulaiset yrittävät saada isää pois vankilasta. Ongelmat Ukrainassa eivät ole usein yksinkertaisia. Silti monet nuoret vapaaehtoiset työskentelevät Care in Action :ssa ja hyvän tulevaisuuden eteen ponnistellaan, vaikka se on vaikeaa ja vaikka tulokset eivät usein ole kovin ihmeellisiä. Järjestö on siitä erilainen moniin järjestöihin verrattuna, että raha menee suoraan sitä tarvitseville. Jos kiinnostaa, rahaa voi lahjoittaa nettisivujen kautta.

Münchenissä kierreltiin kävellen Strandbergin lähettyvillä ja yhtenä päivänä Mariannen äiti vei meidät kauemmas Beer Gardeniin, josta oli upeat näköalat alpeille. Käytiin myös läheisessä pikkukaupungissä Tutzingissa ja tuli maisteltua kaikenlaisia saksalaisia herkkuja. En ole aikaisemmin käynyt eteläisemmässä Saksassa ja ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, toki etuna oli, että meidän "opas", Marianne, puhui Saksaa.

Myöhemmin samana päivänä perinteinen saksalainen illallinen:

Vietettiin yksi päivä Münchenin keskustaa tutkien, juoden kahvia ja illalla ruoan ja kaljan merkeissä.

Päätettiin tehdä yhden päivän junaretki Itävaltaan, Salzburgiin: junalippu maksoi Bayern-alueen ryhmälipulla edestakaisin noin 7 euroa per henkilö. Pidettiin kaikki Salzburgista paljon, se oli todella kaunis ja ihmiset olivat mielettömän ystävällisiä. Salzburgin isoin nähtävyys on suuri linna, jonne noustaan naruhissillä (?? en nyt oikein keksi suomenkielistä sanaa sille hissille), linnasta on näköala koko kaupunkiin ja lisäksi se sijaitsee alppien keskellä.

Mozartin synnyintalo

Saksan matka oli upea paketti ja ei ollut kauhean väsynyt olo, kun palattiin Aberiin: ei oltu ulkona joka ilta. Viimeinen perjantai-ilta meni kyllä vähän pitkäksi ja päädyttiin takaisin talolle aamulla seiskalta, kun piti lähteä lentokentälle yhdeltä. Mariannen vanhemmat lähti jo pari päivää aikaisemmin ajamaan Ukrainaan ja meidän oli tarkoitus tietenkin jättää paikat siistiin kuntoon. Oli aika mielenkiintoinen viisi tuntia, että saatiin koko koomainen porukka ulos ja reissuun. Seuraava yö vietettiin vielä lisäksi Manchesterin lentokentällä. Nukuin hyvät 8 tunnin unet, vaikka oli niin kylmä, että joka kerta herätessäni tärisin. Muut ei kai kyllä hirveästi nukkuneet.

Olen ollut todella onnekas, kun olen saanut tutustua näin moniin mielettömän upeisiin ihmisiin. Ja tulevaisuus on täynnä kutsuja kaikenlaisiin maihin, en malta odottaa.

Lisää kuulumisia pikapuoliin, mukavaa viikonloppua Suomeen ja ihania viimeisiä toukokuun päiviä! Ja tarkkana sen helluntain kanssa...

Oi Äiti

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti mun äidille, joka lepäilee kotona kuumeessa. Saat multa miljoona halausta, kun tulen Suomeen.

Pian tulossa lisää postauksia. Opiskelu on vienyt kaiken ajan viime viikkoina, mutta elossa ollaan ja Suomi odottaa varmaan jo kesäkuussa.

Älkää unohtako mua, olen tulossa...

2012: Paras vuosi tähän mennessä

Terkkuja Walesin pääsiäisenvietosta.

Maaliskuisten helteiden alkamisesta saakka elämä on ollut mielettömän upeaa ja tämä kevät tulee jäämään ikimuistoisena mieleen. Kouluhommia on hiukan rästissä, mutta viimeinen tentti on Aberissa 25.5. joten opiskeluaikaa on täällä vain vähän yli kuukausi jäljellä. Se on tosi lyhyt aika, joten ehkä ei harmita niin paljon istua kirjastossa. Tai ainakin voin yrittää valehdella itselleni etukäteen. Ihan varmasti tulee joku toukokuinen toinen helleaalto. Mun puolesta voisi sataa.

En ole vielä saanut töitä Suomesta kesäksi tai syksyksi. Olen pitänyt yllä hyvää asennetta, että kyllä varmasti vielä jotain löytyy ja pitää jaksaa yrittää. Viime viikolla alkoi iskeä pieni lamaannus, kun sain tietää etten saanut mitään hakemiani harjoittelupaikkojakaan. Hankalalta tuntuu, kun yrittää niin kovasti ja sitten tietää, että hakijoita on paljon ja aina on joku, joka on "paperilla parempi". Haluaisin tehdä sellaisia oman alan hommia, jotka ihan oikeasti kiinnostavat ja alkaa tuntumaan siltä, että pitäisi vain hakea ihan mitä vaan. Asia ei ole näin, mutta on vaan juuri nyt vaikeaa ymmärtää miten voisi saada edes työpaikan (suhteilla).

Käytännössä mun pitää olla Suomessa vasta 1.7. alkaen, koska kämppä Alppilassa vapautuu silloin. Viimeinen tentti on Aberissa 25.5. ja olen luvannut näillä näkymin pitää synttäribileet 28.5. Tervetuloa kaikki! Vuokrasopimus loppuu täällä 2.6. Jos en saa Suomesta töitä, voisin harkita vielä jotain reissaamista kesäkuuksi rahatilanteen mukaan. Saa nähdä, kaikki on vielä aivan auki. Ideat ja apu työasioissa on erittäin tervetullutta.

Vietän juuri kolmen viikon pääsiäislomaa ja Saara palasi vierailultaan tänään Suomeen. Tämän viikon kirjoitan koulutöitä ja sunnuntaina lähden viikoksi Saksaan Müncheniin: Ystäväni Marianne majoittaa mut sekä Elenidin ja Samiran niiden taloon järven lähelle. Viikko menee kaupunkia tutkien ja toivottavasti säiden salliessa järvellä hengaillen. Odotan myös Mariannen perheen tapaamista, koska olen kuullut heistä niin paljon. Mariannella on 7 sisarusta, jotka kaikki asuvat eri puolilla maailmaa ja osa on tulossa meidän kanssa samaan aikaan "kotiin". Myös Mariannen vanhemmat asuvat tosiasiassa tällä hetkellä Ukrainassa, mutta ovat meidän kanssa samaan aikaan Saksassa. Lennot Müncheniin maksoivat n. 70 puntaa edestakaisin Manchester - München ja Elenidin isä heittää meidät sunnuntaina lentokentälle. Takaisin Aberiin ostin junalipun, joka maksoi 11 puntaa, eli viimeinen matkasuunnitelma on tehty aika kohtuu budjetilla.

Yksi tämän kevään kohokohtia oli ehdottomasti Saaran vierailu Briteissä: Lontoossa ja Aberystwythissa. Saara saapui Lontooseen keskiviikkona illalla ja lähti tänään maanantaina aamujunalla Lontooseen, istuu parhaillaan lentokoneessa matkalla Helsinkiin. Oltiin Lontoossa keskiviikkoilta sekä torstai, perjantaina lähdettiin 10:40 junalla Aberiin. Perjantai-ilta ja lauantai meni Aberissa, sunnuntaina oltiin mun parin koulukaverin Sebastianin ja Aleksin kanssa road tripillä. Ensin heitettiin Sebastianin kaveri Birminghamiin ja sitten ajeltiin Etelä-Walesiin, Swanseaan. Swansea osoittautua melko isoksi kaupungiksi: Palveluita oli paljon. Pääsiäispäivä hiljensi kaupunkia, mutta ravintoloissa riitti ihmisiä. Sää oli vähän kolea, mutta autosta oli ihanaa katsella hienoja maisemia. Swanseassa käytiin pääsiäispäivän brunssilla ja matkalla juotiin kaffet Starbucksissa.

Swanseassa odoteltiin että kanava täyttyy

Swansea

Porukka vähän unisena

Pojat hoiti suunnistuksen

Lontoossa käytiin katselemassa vähän nähtävyyksiä ja kävelemässä joella, mutta ei otettu sen kummemmin stressiä minkään erityisen näkemisestä. Shoppailessa kului jonkun verran aikaa ja tietenkin syödessä, tunnetusti Saaralla on aina nälkä. Ensimmäisenä iltana käytiin vaan yhdellä, mutta toinen ilta vietettiin clubilla ja Saaralle oli hiukan yllätys miten erilaisia ulkomaalaiset miehet on: Ne on paljon rohkeampia aloitteentekijöitä kuin suomalaiset. Lisäksi Saara oli clubin ainoa blondi, hahhaa. Selvittiin kuitenkin yödösällä pariksi tunniksi hostellille nukkumaan ja aamulla pienellä juoksulla istumaan päiväksi junaan.

Ihanassa Intialaisessa ravintolassa kiirastorstai-illallisella

Tilasin tyyliin tulisinta ruokaa.
Tosi hyvää, mutta loppuvaiheessa puraisin jotain tosi polttavaa.
Vesien tullessa silmistä, tarjoilija avasi oma-aloitteisesti oven ja iski silmää.
Ja me naurettiin...

Costassa kaffella, että jaksettiin juosta kaupungilla.

Lontoota ei voi olla rakastamatta

Lontoossa yksi päivä oli todella tapahtumarikas ja tulee jäämään mieleen: Parempi etten edes yritä selittää mitä kaikkea ollaan nauraa räkätetty keskellä katuja. Myös clubin narikan jälkeen oli pienet voitontanssit käynnissä, kaverilla oli naurussa pidättelemistä, kun haettiin myöhemmin kamat pois.

Paras pääsiäinen !

Lyhyillä yöunilla junaan goisimaan

Aberystwythissa käveltiin heti perjantaina tohon Constitutional Hillille ja ilta kului koulukavereiden kanssa burgereilla ja pubeja kierrellen, lopulta clubilla. Lauantaina otettiin rennosti: Nukuttiin ja syötiin aamiaista sängyssä, shoppailtiin, käytiin lounaalla ja pienellä biitsi-kävelyllä kuvailemassa. Lopulta haettiin kiinalaiset safkat alakerrasta ja lähdettiin taas tapaamaan mun kavereita ja pelaamaan bilistä. Lopulta päädyttiin kaikkien kanssa mun kämpälle juomaan koskenkorvaa ja syömään ruisleipää: Vähän niin kuin pääsiäisbileet Saaran kunniaksi.

Consulla ihailemassa maisemia

Cafe Mochat ja skonssia tunnelmallisessa MG's kahvilassa

Pubeilemassa

Hampurilaisilla Rummersissa

Ilta numero 2 Aberissa

Oltiin molemmat niin loppu tän pääsiäisen jälkeen, että eilen illalla vaan katseltiin "Breakfast at Tiffany's" ja syötiin herkkuja mun sängyssä. Aamulla saatoin Saaran junalle. Laitoin sen mukana Suomeen rinkallisen mun kenkiä, vaikka ensimmäiset vierailijat veikin jo Suomeen kaksi matkalaukullista mun tavaroita.

Kiitos vielä ihanalle Saaralle, oli mieletöntä! Olen nyt virallisesti kuollut, katsotaan kauan pääsiäisestä toipuminen kestää hehee. Tsemppiä sinne Helsingin päähän.

SaaraNiinaSamira

Aberissa jäädään kylmiin tunnelmiin: Juhlapyhien aikaan ei edes lämmitys toimi. Mukavaa kirjoittaa tutkimusta ja esseetä vilttien sisällä täristen. Huomenna kuulemma lämmöt on taas päällä. Mutta eipä silleen, kaveri Aku on myös ilman lämmintä vettä ja valoja?? Walesissa aina homma pelaa.

Tässä vähän pubimusaa:
"Little Lion Man"

Hyvää pääsiäistä, toivottavasti olette saaneet suklaamunia nam nam.
Erityisterkkuja leikkauksesta toipuvalle äidille.