Elämäni maaseudulla

Aberiin kuuluu oikein hyvää.

Tuuli on tainnut yltyä, koska aallot kuuluu tosi voimakkaasti mun huoneeseen. Ihana ääni. Muuten sää on iltaisin viileämpi, mutta päivisin lähes kesäinen.

Aallot tulee todella kaduille asti joskus, ne on upeita.

Tämä viikko alkoi maanantaina turkkilaisella illallisella Ceylonin luona. Upeat safkat ja jälkiruoan lisäksi Cey ennusti meille tarot- korteista. Ennustukset sattui olemaan hiukan huononpuoleisia, tai ainakin vähän mietityttäviä, ja lisäksi oli vielä muutama outo sattumus. Musta on kivaa pelotella muita, mutta en kyllä enää uskaltanut pelotella Sannaa, kun sen naama oli ihan vitivalkoinen. Teki kyllä kauheesti mieli... Ilta oli, ennustuksista huolimatta, aivan täydellinen aloitus viikon aherrukselle. (no joo, mille aherrukselle)

Tarot

Aloin olla todella tuskastunut lentolippujen suhteen alkuviikosta. Katselin jo lentoja ihan minne vaan joululomaksi, jopa Suomeen, ihan vain hintamotivaatiolla. Sain Suomesta vähän vinkkejä tilanteeseen, kun olo muuttui epätoivoiseksi, ja halvimmat mahdolliset liput Aasian oli jotain 770 euroa. Päätin miettiä asiaa vielä yhden yön yli ja ostaa liput seuraana aamuna. Kuitenkin pitää tehdä sitä, mitä oikeasti eniten haluaa. Aamulla heräilin, avasin koneen ja kävin hakemassa aamiaista. Avasin ensimmäisenä Air Asialta hintaa niille lipuille, mitä olin eniten koko ajan halunnut. Mulla kävi joku hullu minuuttipromo -tilanne, tai vaan ihme sattuma. Maksoin joululentolipuista Lontoosta Kuala Lumpuriin kaikkine kuluineen (laukut, ruoat, bussit KL:n keskustaan) 450 euroa. Huh huh. En edes uskaltanut siirtyä sivuilta pois, vaan ostin lennot samantien. Sitten laitoin musiikkiin volaa…

Toisin sanoen vietän jouluni Malesiassa, tai ainakin sielläpäin. Täällä Aberissa asuu paljon Malesialaisia, jotka on jo antaneet mulle vinkkejä, kun sanoin haluavani aluks biitsille makaamaan. Oon myös katellut Air Asian tarjouksia: KL:stä lentäisi halvalla myös muualle. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että olisi kiva jatkaa Kuala Lumpurista etelään, koska sinne viimeksi kerettiin. En olisi ollut viime vuonna vielä valmis lähtemään kotiin, joten tää on vähän niin kuin jatkoaika. Ostin täältä Aberista second hand storesta kivan rinkan 8 punnalla, varmaan joku 40-50 litranen. Nyt voin sit ostaa rinkan täyteen kesävaatteita aaaah.

Mieleen tuli uusi matkasuunnitelma samalla, kun oon pohtinut tän talven reissua. Tuli puheeksi, että Etelä-Amerikkaan olisi hyvä hallita espanjaa jotenkin. Mä olen lukenut espanjaa muutaman hassun kurssin kauan sitten, ja ymmärrän vähän. Lisäksi täällä professorit painottaa kovasti, että kansainvälisellä uralla lakimiehen olisi hyvä osata myös espanjaa, ranskaa tai saksaa, ihan vain jo kilpailumielessä. Mä inhoan vieraiden kielten opiskelua, etenkin lukioikäisestä lähtien, koska mun päässä ei vaan tapahtu niiden osalta mitään. Tässä olisi kuitenkin jo kaksi isoa motivaattoria. Joten ilmoitan jo etukäteen, etten voi luistaa tästä, että espanjan opinnot odottaa yliopistolla ensi vuonna.

Keskiviikkona oli lentolippujen oston siivittämänä tiedossa juhlimista, ja torstai ja perjantai menivätkin siis pienessä suuressa koomassa. Ootteko juoneet ikinä Death Staria? Jos joku tarjoaa sitä teillä illan paremman puoliskolla, olkaa varovaisia. Death Star Overdose on yleinen nimitys seuraavan päivän ilmiölle. Ja myös niille loppuyön ilmiöille. Onhan?

Koomailujen keskellä päätettiin perjantaina Ceyn, Natin ja Erinin kanssa, että nukutaan yo hyvin, ja lähdetään Birminghamiin viettämään lauantaita. Birminghamia kutsutaan pikku-Lontooksi ja junalla Aberista sinne kestää neljä tuntia. Tykkään istua junassa ja aamuinen matka menikin kivasti jutellen, junassa oli myös muita tuttuja. Birminghamissa mentiin ensimmäisenä kaupungin taidemuseoon. Museo oli upea ja muutenkin oli mukavaa etsiä sitä ja kierrellä vähän katuja. Kiertelyn, museon ja pienten ostosten jälkeen mentiin lounaalle syömään meksikolaista.

Art Museum, Birmingham

Awww

Birminghamin ostospaikat on sijoitettu hyvin lähelle toisiaan ja ihmismassat on sen mukaisia.

Auringonlasku Birminghamissa

Birminghamin lähellä sijaitsee Shakespearen kotikaupunkina tunnetuksi tullut Stratford-Upon-Avon, joten Shakespeare näkyy kaduilla.

Lounaan jälkeen siirryttiin kauppakeskukseen, ja siellä menikin melkein koko loppupäivä. Itse olisin mieluummin kierrellyt kaupungilla, katsellut pienempiä paikkoja ja ottanut valokuvia, koska en halua ostella hulluna mitään turhaa. Lisäksi osoittautui, että Vero Moda, H&M ja Top Shop tms. olivat niitä kauppoja, mihin muut tytöt eivät normaalisti Jenkeissä ja Turkissa pääse. Toisaalta, Birminghamiin voi lähteä uudelleenkin. Kaupunki oli sen verran iso ja junaliput maksoivat opiskelija-alella 16 puntaa edestakaisin. Hyvä idea voisi olla esim. mennä leffaan Birminghamiin ja leffan jälkeen baariin: Aamujunalla kotiin.

Hauskaa, Birminghamissa huomasi selkeästi viettäneensä pidemmän aikaa maaseudulla. Olen asunut aina lähiössä tai kaupungissa, mutta nyt tulen asumaan vuoden täällä lampaiden keskellä pikkukaupungissa, jossa voi joka päivä törmätä kadulla tuttuihin. Voi tuntua hassulta palata Helsinkiin. 

Aberissa

Nyt oon asunut täällä kolme viikkoa, samoin monet muut. Ehkä voisi sanoa, että osasta vaihto-opiskelijoita huomaa, että se kolme viikkoa on tullut täyteen. Kun oma elämä Aberissa ei ole juuri sitä mitä täsmälleen kotimaassaan haluaisi tai kokee jotain puuttuvan, on kolme viikkoa aikana tietynlainen kulmakivi. Täytyy katsoa ensi viikolla vielä vähän tilannetta, mutta näyttää siltä, että parissa suunnassa on fiilikset vähän huonompia: Vaikka oikeastaan kaikki on ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Vaihto-opiskelu vaatii aika lailla haluja olla sosiaalinen. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei voi olla yksin huoneessaan joka ilta, sillä täällä olevat ihmiset ovat nyt niitä läheisimpiä ihmisiä. Sellainen jatkuva liikkeellä olo ei sovi kaikille. Tottakai itsekin tarvitsen toisinaan aikaa vain itselleni, mutta on taito sijoittaa se sopivaan ajankohtaan. Aina ei tietenkään ole pakko lähteä kaikkialle, jos ei huvita.

Kun muutin tänne, tiedostin hirveän hyvin koko ajan, että aikaa on reilusti. En yrittänytkään heti tehdä, ostaa, kokea, tutustua ihan kaikkeen. Halusin antaa asioiden mennä vähän myös omalla painollaan. Hankalinta kolmen viikon rajan jälkeinen elämä on helposti juuri niille, jotka kiireesti organisoivat heti kaikki asiansa priimakuntoon. Sitten piti vain elää ja olla, ilman tiettyjä kotimaahan jääneitä asoita. En missään nimessä halua sanoa, etten ikävöisi Suomeen jääneitä ihmisiä. Ainakin ikävöin paria maailman ihaninta koiraa... En ole unohtanut ketään, ketä en halua unohtaa. Mutta miksi lähteä viettämään upeaa kokemusta ikävöiden ihmisiä? Ennemmin kuin sanoisin, että ikävöin jotain, voisin sanoa, että ajattelen jotain. Ja tottakai mielessä liikkuu, onko kaikilla kaikki hyvin. Onneksi sellaiset asiat pystyy toisinaan hoitamaan myös netin kautta, heh. Kriisipuheluitakin saa aina soittaa.

Ensi viikosta lähtien mulla on sellainen opiskeluperiaate, että opinnot hoidetaan arkipäivien aikana. Eli viikonloppuisin en aio tehdä mitään, ellei ole pakko. Katsotaan miten tää lopulta toteutuu, en esimerkiksi uskalla luvata, etten opiskelisi iltaisin. Ongelma on se paha tapa jättää asiat viime hetkeen, jännitys saa tekemään asiat nopeiten. (jännitys, ehtiikö vai ei). Tänään aloitin urheilun flunssailun jälkeen, joten huomenna alkaa oikea arki. Tänään vielä "vähän" sunnuntaiherkuteltiin Charloten kaa, kun käytiin Student Unionilla leffaillassa (brittiläinen taideleffa, apua). Ensi viikolle ei ole vielä suunnitelmiä, ihanaa voi tehdä mitä vaan!

Kauhean pitkät jaaritukset, eikä edes välttämättä mitään kiinnostavaa. Yritän ehkä seuraavan kerran kirjoittaa vasta, kun jotain on oikeesti tapahtunut. Tai saa kommentoida, jos haluaa kuulla jotain erityistä.

PS. Joku pliis lähettäkää mulle joskus talven pimeyteen Fazerin sinistä, oisin maailman onnellisin tyttö

Sipsejä välipalaksi, brittejä iltapalaksi

Taitaa olla aika päivittää uudelleen kuulumisia ja pohdintoja täältä Britannian länsirannikolta. Ensimmäinen blogipäivitykseni oli yleislinjainen kuvaus uudesta vaihtokohteesta sekä sinne saapumisesta. Nyt kun olette voineet lukea, että kaikki on ihan jees, voin porautua rauhassa syvemmälle, esimerkiksi brittiläiseen kulttuuriin kahden viikon kokemuksella.

Jo termi "britti" on monille walesilaisille pieni tabu. Toisin sanoen, täällä halutaan olla aidosti walesilaisia tai esim. aberystwythlaisia ja olla omasta alkuperästä ylpeitä. Aberystwythin asukkaat poikkeuksetta hehkuttavat Aberia: "Isn't it the best place? Don't you just love Aber?" Ollaan vaihtarikavereiden kanssa kiinnitetty paljon huomiota tähän puhetyyliin ja todettu, että brittien käyttämiä adjektiiveja on usein vain kaksi: Hyvä ja todella mahtava. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuo "hyvä" määrittää kaiken, mikä on tosiasiassa (yritän keksiä parempaa sanaa kuin päin persettä) huonosti. Erään entisen työpaikkani koulutuksissa mieleen syöpyi lause "palaute on lahja". Täällä Briteissä voisi lauseen korjata siten, että on lahja osata sanoa palaute siten, että myös britti osaa ottaa sen vastaan. Negatiivisia kommentteja ei vain kertakaikkiaan kuulu sanoa ääneen.


Oltiin viime viikolla parilla opiskelijajärjestön vaihtareille järjestämillä retkillä, ne tulivat siten halvemmiksi ja oli muutenkin kiva hengailla uusien kavereiden kanssa (=nukkua Ceylanin kanssa bussissa vierekkäin 3h). Näillä retkillä nousi hyvin esiin tämä edellämainitsemani kulttuurinen kontakti verrattuna suomalaisten ja brittien välillä. Kun retkeä ohjanneelta opiskelijajärjestön asioista vastaavalta yritti kysyä reissun yksityiskohdista tai voisiko jonkin käytännön asian hoitaa toisella tavalla, sai vastauksen lisäksi yleensä niskakarvat nousemaan pystyyn. Käytännössä ongelma oli siinä, että suomalainen on tottunut asiallisesti keskustelemaan tällaisista asioista sekä kuulemaan selkeät perustelut. Britti näkee asian siten, että näin on päätetty tehdä tai tehty aikaisemmin, vaikka tämä olisi (perseestä) huonompi tapa, näin tehdään silti, ihan sama mitä mieltä kukaan on. Onneksi uusi turkkilainen ihana ystäväni Ceylan keksi meille loistoperiaatteen retkien ajaksi: Vaikka miten paljon mikä tahansa askarrutti, meidän ei ollut enää sallitua esittää yhtään kysymystä retkien vastaavilta. Tämä tuotti välillä hullunhauskoja tilanteita, kun odotimme, että joku muu kysyisi kauanko seuraava bussimatka kestää, milloin saa ruokaa, jne.

Devil's Bridge ja upeita vesiputouksia

 Harlech Castle

Britit rakastavat perinteitä, sen voi nähdä rakennuksista, ruoista ja monista tavoista. Tätä on osittain helppoa kunnioittaa, monet vanhat tavat ovat varsin upeita täällä. Ongelma muodostuu lähinnä juuri käytännön asioiden hoitamisen osalta. Keskustelin täällä kymmenen vuotta asuneen suomalaisen naisen kanssa, joka työskentelee puutarhurina ja on naimisissa aberystwythilaisen miehen kanssa. Hän kertoi, että kesti kaksi vuotta, ennen kuin hän tottui tähän piirteeseen briteissä. Ketään ei vain kertakaikkiaan kiinnosta käytännön asioiden hoitaminen. Tässä syy siihen, miksi asiat yliopistolla, pesulassa, leipomossa, leffateatterissa… missä vaan, kannattaa hoitaa kasvotusten, mikäli mahdollista. Ihmiset täällä kyllä välittävät, he eivät vain välitä järjestelmällisyydestä tai niin sanotusti yleisestä hyvästä tai helppoudesta.


Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Jaan tällä hetkellä keittiön 6 muun henkilön kanssa, tähän päälle niiden täällä hengailevat puolisot, plus yhden asukkaan joka-aamuiset jatkovieraat. Tietenkään kaikki asukkaat eivät ole brittejä, esim. yksi tyttö on Puolasta. On kuitenkin hyvin helppoa huomata, kun britti on käyttänyt keittiötä viimeksi. Tää vuosi on selkeästi tarkoitettu myös mun stressinsietokyvyn kasvattamiseen. Mä olen päättänyt, etten siivoa muiden sotkuja keittiössä. Edessä on monia hienoja tilanteita, kun yritän vain pokkana siirrellä niiden viikon vanhoja ruoanjätteitä sisältäviä paistinpannuja, kun tosiasiassa haluisin mennä hakkamaan (sillä paistinpannulla) tyypin ovea (tyyppiä). Ruoanturvallisuus, siis mikä?


Naurettiin myös juuri yhden kämppiksen kanssa, että jo jääkaapin hyllyistä voi päätellä, minkä hyllyn sisältö kuuluu britille. Jostain syystä brittien perinteisyys katoaa, kun kyseessä on roskaruoka. Mun hyllyltä löytyy kananmunia, luonnonjugurttia, tomaatteja, salaattia, maitoa, mozzarellaa jne. Ranskalaisella tytöllä on kaikenlaisia leikkeleitä ja juustoja, kananmunia jne. Britti-jääkaapinhylly sisältää hampurilaisia ja vanukkaita, loput ruoat on pakastimessa: ranskalaisia, nuggetteja, jne. Lisäksi täällä kukaan ei tunnu olevan sitä mieltä, että lihavuus olisi jotenkin huono asia. Ollaan lihavia ja onnellisia, sitten palloillaan minihameissa/-shortseissa ja ollaan näkyvästi ylpeitä itsestänsä. Mitä tähän nyt vielä toteaisi... Oon ollut vähän kipeänä ja kaveri toi eilen illalla muffinssipaketin. En jaksanut syödä kuin yhden, enkä halunnut syödä kaikkia, joten laitoin ne loput keittiön pöydälle ja lapun että olkaa hyvä. Meni noin puoli tuntia, niin siellä oli vaan se tyhjä paketti ja pöytä täynnä muffinssinmuruja.

Brittiläiset perinteiset cupcake & tee omalla laituriterdellä

Tosiasiassa, vaikka kuulostaisin kovin kriittiseltä, nämä asiat ennemminkin naurattavat. On myös mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia arkipäivän tapoja länsimaisesta eurooppalaisesta kulttuurista löytyy. Jenkkityttöjen kanssa enemmän keskusteltuani, suomalaista kulttuuria voisi helpommin verrata heidän osalvaltioidensa kulttuureihin, kuin brittikulttuuriin. Silti varsin isoja eroja löytyy: Natalie esimerkiksi kantaa aina kotonaan yliopistokampuksella pippusuihketta mukana ja oli onnistunut tuomaan sen vahingossa turvatarkastuksen läpi käsilaukussaan Jenkeistä Britteihin. En voisi kuvitella kantavani Suomessa pippurisuihketta. Erin toi esiin hyvän pointin, kun eräs brittityttö lounaspöydässämme vertasi, että hän ajatteli heidän kulttuuriensä olevan samanlaisia. Jenkeissä on paljon erilaisia osavaltioita erilaisine kulttuureineen ja esimerkiksi Texasissa on ihmisiä jo noin puolet Britannian väkiluvusta, vrt. Briteissä on noin 60 milj asukasta, Suomessa noin 5milj.


Kulttuurien vertailu on hyvin mielenkiintoista, kun keskusteluun osallistuu erikulttuurien edustajia. Oli kiinnostaa kuulla saksalaisilta yliopisto-opiskelijoilta, kuinka heille käytännössä joka vuonna yhä uudelleen kerrataan natsi-Saksan aikaiset tapahtumat. Myös Jenkit sortuvat helposti näkemään Euroopan yhtenäisenä, tai esimerkiksi Länsi-ja Itä-Euroopan kulttuurisesti yhtenäisinä. Kulttuurit ovat kuitenkin paljon monimutkaisempi seos, kuten voi päätellä vertaamalla eri osavaltioita jo pelkästään Yhdysvaltojen itärannikolla. En ole kulttuurien superasiantuntija, mutta minulle on ollut aina aika helppoa hyväksyä, että eri kulttuureissa toimitaan eri lailla. Silti tuntuu hassulta, kun brittikulttuuri on tavallaan niin samanlainen, mutta silti ihan erilainen. Käytöstapoja arvostetaan suunnattomasti, mutta käytännön asioiden hoitamista taasen pidetään yhdentekevänä. Odotan mielenkiinnolla, mitä vuoden oleskelu täällä tekee omille tavoilleni.

Kulttuurit kohtaa, Turkki, USA ja Suomi. Suomi nukkuu ilman kenkiä...

Ihan näin yleisesti näistä parista viikosta voisin todeta, että säät ovat olleet epätavallisen upeat. Ollaan patikoitu Aberin ympäristössä ja ihailtu hevosia ja lampaita. Lampaita riittää ja ne seisovat vuoren rinteissä hassusti, ihan kuin olisivat juuri lähdössä vierimään rinnettä alaspäin. Tehtiin muutaman tyypin kanssa viime viikolla aamulenkkitreffit ja käytiin lenkin päätteeksi meressä uimassa. Upea fiilis, mutta oli se kyllä pirun kylmää! Tiistaina totesin myös, että kylän isoin clubi on noin 50 metrin päässä mun kämpältä. Se selittää ne kaikki humalaiset lähistöllä pöyrivät itkevät brittitytöt (joo, kuuluu mun huoneeseen saakka, vaikka ikkuna on sisäpihalle). Olin tiistaina paikallisten oikisopiskelijoiden järjestämissä bileissä, joissa kirjoitettiin mustalla tussilla toisten valkoisiin t-paitoihin. Se on täällä aika yleistä, ja oli ilmeisesti myös tosi hauskaa...

Yritetään vilkuttaa miniaalloista

Luennot on jo alkaneet ja hain ihan oikeasti jotain kirjojakin tänne, katotaan miten niiden lukemisen kanssa käy. Odotan hiukan kauhulla seminaareja, joista ensimmäinen on jo ensi viikolla. Siellä mun pitäisi osata keskustella englanniksi haastavista tieteellisistä problemaattisista kysymyksistä koskien kutakin oppiainetta. Periaatteessa olen päättänyt olla stressaamatta näistä: en vain oikeasti millään voi heti osata. Olen tosiaan nyt kuumeessa kotosalla, joten ensi viikolla olen päättänyt tehdä hulluna kaikkea kivaa. Tää kotona hengailu on hiukan hermojaraastavaa mun luonteelle. Haluaisin mennä kuvaamaan merta: se näyttää mielettömän upealta, sillä täällä tuulee nyt noin 21m/s. Kesä on siis ohi ja on virallisesti aika siirtyä brittiläiseen syksyyn mukana tulevien kulttuuri- ja muiden haasteiden kanssa. En malta odottaa, että paranen!


Jackie Greene - I Don't Live In A Dream

Tällä laiturilla oli mukava viettää lauantai-iltaa pizzojen kanssa...