Seikkailu jota en unohda koskaan

Kävelin rantakadulla matkalaukun ja kassien kanssa, Samira auttoi ahkerasti tavaroiden kanssa. Aurinko paistoi aamu seitsemältä ja Aber oli heräilemässä pikku hiljaa. Toisin kuin isommissa kaupungeissa, Aberystwyth aloittaa aamunsa vasta yhdeksän tienoilla, jota voisi kutsua jopa ruuhka-ajaksi: jono autoja seisoo usein päätiellä Penglais -mäen ylärinteeseen saakka, josta yliopistokampus alkaa. Nähdessäni kotikaupunkini viimeistä kertaa, se näytti aivan tavalliselta, juuri siltä miltä kaikkina muinakin päivinä.

Aberystwythissa sen syvintä ominaisuutta kuvaa hyvin, että lähteäkseen jonnekin, on ensin päästävä pois Aberystwythista. Matka Birminghamiin kestää kolme ja puoli tuntia ja sieltä Lontooseen vielä melkein kaksi tuntia. Aberystwythista ei pääse edes Walesin pääkaupunkiin, Cardiffiin, suoraa junareittiä, vaan on kierrettävä Shewsburyn kautta. Aberystwyth on junien pääteasema ja usein sinne palatessa juna on hyvin tyhjä loppumatkasta. Autolla Aberiin tultaessa on ensin ajettava jopa kaksi tuntia pikkuruisia mutkaisia teitä, joilla saa erittäin helposti matkapahoinvoinnin. Aberystwythin ainutlaatuisuus perustuu siihen, että sinne ei pääse sormia napsauttamalla ja sieltä ei myöskään lähdetä ihan huvikseen käymään missään. Talven aikaan puolet asukkaista ovat opiskelijoita ja kun kaupunkista ei pääse pois helposti, tämä pakottaa muodostamaan erilaisen suhteen siellä oleviin läheisiin ihmisiin. Aberissa ystävät ovat se jokapäiväinen perhe, johon pystyy turvautumaan aivan minkälaisissa asioissa tahansa ja Aberin sisällä kaikkiin ongelmiin löytyy yhdessä ratkaisu. Vaikka muut ihmiset Aberin ulkopuolella säilyvät mielessä, Aberin omanlainen elämäntyyli painostaa kaikkia sen asukkaita elämään hetkessä. Vaikka muita rakkaita olisi ikävä, Aberissa eletään täysin voimin joka päivä oman Aber -perheen avulla.

Kun on viettänyt lukuvuoden vaihdossa, Suomeen palaaminen on iso elämänmuutos. Olen asunut tämän ajan meren rannalla ja joka päivä avannut kotioveni Aberin uskomattoman kauniin laiturin kohdalla. Aberissa delfiinit ovat arkinen asia ja siellä pidempään asuneet ihmiset eivät pidä delfiinien näkemistä ollenkaan ihmeellisenä. Yliopistossa keskitytään itse asiaan, mutta silti professorit ovat lähellä opiskelijoita ja heidät voi nähdä pubeissä, kaupassa, kahvilassa, zumbassa … Perjantai-iltaisin voi kävellä suoraan tiettyihin pubeihin tai clubiin ja tietää tapaavansa siellä ystäviä: kenekään aikaa ei tarvitse yleensä varata etukäteen ja silti voi olettaa saavansa seuraa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eilen söin viimeisen kerran illallista yhdessä Samiran ja Ursulan kanssa Samiralla, mausteisia kanankoipia: koko päivän viettäminen yksin on hyvin harvinaista Aberissa. Pikku kaupungiksi Aberystwyth on hyvin värikäs pukeutumisen suhteen ja joka päivä voi nähdä erilaisia opiskelijaryhmiä pukeutuneenä tietynlaisen teeman mukaan (tai esimerkiksi alasti). Yksilöllisyys pukeutumisessa on arvostettua ja kaikkien annetaan kulkea omalla vapaalla tyylillään. Opiskelijakaupunkina Aberystwyth on erittäin kansainvälinen: Aberin kansainvälisen politiikan laitos on yksi Euroopan parhaita. Moni ei kiinnitä huomiota siihen, että ystävät tulevat eri maista, käyttäytyvät erilaisten tapojen mukaan, uskovat eri asioihin. Rasismia ei vain yksinkertaisesti voi olla. Yksi rakkaimpia Aber -muistojani on huoneeseeni aina kuulunut meren kohina, etenkin myrskyn aikaan. Aberystwythin fyysinen ja henkinen kauneus on jotain aivan erityistä, en pysty vertaamaan sitä mihinkään.

Paras asia mitä olen tänä vuonna kuullut on, että elämä on seikkailu (paremmin ”Life is an adventure”). Usein ajatellaan, että elämän tavoitteena on saavuttaa tietyt asiat tai tehdä tietyt asiat ennen toisia asioita. Seikkailu tässä lauseessa tarkoittaa, että elämistä ei saisi ikinä lopettaa, vaan aina pitäisi osata nauttia ympärillä tapahtuvista asioista. Toisaalta se tarkoittaa myös, että ikinä ei voi tietää täysin varmasti mitä tulee tapahtumaan: Joskus elämä vie aivan eri suuntaan kuin on itse suunnitellut. Kun tiedostaa elämän olevan pitkä seikkailu, pystyy sen vietäväksi antautua ja elää jokaisessa hetkessä siihen sopivalla tavalla. Aina on joku syy hymyillä, aina on joku kenelle soittaa ja milloin tahansa voi tanssia yksin omassa huoneessa ajatellen kuinka hyvältä elämä maistuu. Mitä mieltä olette?

Toivotan kaikille ihaninta kesää seikkailujen maailmassa.