Talviloma

Moi kaikille, Suomeen ja muualle maailmalle. (Samira kertoi, että tää blogi kuulemma kääntyy englanniksi, mielenkiintoista.) Täällä ollaan vielä vaikkei mua ole näkynyt Suomen maalla syyskuun jälkeen. Yritän muistuttaa kaikkia tästä lähettämällä naurettavan paljon postikortteja. Mulle voi laittaa osoitetta tänne, faceen tai s-postiin, jos tuntee olevansa liian vähän muistettu korttien osalta. Saatan lähettää lampaan.

Tarkoitus olisi vähän kerrata blogiin lomaretkiä ja muistoja, tiedossa siis paljon kuvia. Walesissa arki jatkuu ja aloitin treenaamisen saamalla kahden viikon jälkeen niskani liikkumattomaksi. Lukumotivaatio on ilmestynyt jostain ja en muistanutkaan miten ihania kavereita mulla täällä on. Aamuisin, kun avaan oven, ranta on edelleen uskomattoman kaunis. Lomaltapaluu oli siis erilainen kuin yleensä siihen Helsingin loskapaskaan. Myös talviloma oli ikimuistoinen: Lähdin Walesista vaihtarikavereiden kanssa Lontooseen muutamaksi päiväksi ja sieltä lensin yksin Kuala Lumpuriin jatkamaan joululomaa Kaakkois-Aasiassa.

Oli pakko laittaa tähän sana ”yksin”, sillä jostain syystä se on kiinnittänyt todella monien ihmisten huomion. Kun alunperin jo kesällä suunnittelin tätä matkaa, en ajatellut yksin lähdössä olevan mitään kummallista. Lopulta ennen lähtöä aloin itsekin pohtimaan lähtevätkö nuoret enää yksin Aasiaan, koska multa oli kysytty niin monta kertaa: ”Siis lähetkö sä yksin? Eikö sua pelota?”. Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että kun ihmiseltä kysytään noin 20-30 kertaa samasta asiasta, kyllä se jää vähän pyörimään päähän. Rasittava piirre tässä oli, että moni oli sitä mieltä, että juuri nainen ei voi matkustaa yksin, mutta mies voi. Toisaalta moni myös kommentoi, että oletpa rohkea.

Myönnetään, että matkalla oli pari huippuhetkeä, kun olisin toivonut jonkun pitävän kädestä kiinni. Ensimmäinen näistä koski tilannetta, kun hienosti hukkasin mun Mastercardin heti reissun alkuun välillä Hat Yai ja Surat Thani. Sanot Thaikulle: ”Moi, mun Mastercard on hävinnyt.” Thaikku:”Okei”, ja hullut naurut perään. Eli tilanne oli hiukkasen hankala, koska mun Orange (=älä sekaannu tähän puhelinliittymään ikinä, mikäli mahdollista) ei toiminut eikä ollut vielä prepaidia. Toinen tilanne koski aamua, kun mun kylppärissä hyviä huomenia toivotteli iloinen n.10x40cm kokoinen gekko-lisko. Jos joku on nähnyt mut kun herään, ehkä tietää, että kestää hetken ennen kuin tajunta alkaa toimia. Siihen kun yhdistetään se lisko, niin ei ollut kauheen kiva uudenvuodenaatto herätys. Aika nopeesti sain jotain vaatetta päälle ja itteni ulos. Illalla mun kaveri kävi sit tarkistaa sen kylppärin ennen kuin menin suihkuun. Sieltä se mun liskokaveri sitten tuli toivottamaan hyvää iltaa, kun oli jo shampoot päässä. Luin just Jaakon kertomuksia niiden Etelä-Amerikan reissulta ja alkoi tulla kylmiä väreitä, kun mainittiin viidakon eläimet. Mä voisin mennä sellaseen viidakkoon, jossa olisi vain söpöjä ja kivoja eläimiä?

Onnistuin saamaan flunssakuumepöpön matkalla Lontooseen ja mulla oli tosi kipeä olo siellä ekat pari päivää. Osa koulukavereista tosiaan tuli päivää myöhemmin, joten menin ekana iltana katsomaan Mamma Mia ! -musikaalia. Buranan voimalla ja nenäliinojen kanssa katsoin musikaalin ja mun viereen sattui onnekkaasti brasilialainen tyttö, jonka kanssa yhdessä fiilisteltiin Abbaa. Musikaalin lopussa päänäyttelijät esittivät lisää Abba -biisejä ja koko yleisö tanssi mukana. Oli kieltämättä upea aloitus Lontoon visiitille ja ala-asteen muistot tuli mieleen, kun meidän opettaja aina kertoi Lontoon musikaaleista, joita se vuosittain kävi katsomassa. (Harmi, kun Oliver Twist ei mennyt nyt.) Seuraavana aamuna herättyäni hostellilta oli aikamoinen touhu, että sain itteni liikkeelle ja apteekkiin ostamaan lääkityksen kohdilleen. Sitten vietin tunteja National Galleryssa rauhallisesti taiteen parissa. Myöhemmin päivällä jaksoin käydä kävelemässä Lontoossa vähän joulumarkkinoilla, London Eyen luona jne. Tapasin hostellilla suomalaisen pojan, joka oli tulossa mun kanssa samalla Kuala Lumpurin lennolla ja lauantai-ilta vietettiin sen ja mun koulukavereiden kanssa pubissa. Viimeinen Lontoo -päivä sujui koulukavereiden kanssa paikkoja kierrellen sekä sushin ja kahvin parissa. Pääsin myös katselemaan Lontoon kirjakauppoja ja jotain matkalukemista tarttui hihaan.

Raahasin Natalien ja Susannen kirjakauppakierrokselle

Air Asian kaukolennoilla ei ole mitään leffoja tai muuta tekemistä. Onneksi saatiin vaihdettua meidän paikat suomalaisen Iiron kaa vierekkäin, niin oli ainakin seuraa. On varmaan kaikille selvää, että nukuin loistavasti. En siis palaa enää nukkumisasiaan: Nukun yleensä kaikkialla hienosti. Perillä Malesian Kuala Lumpurissa satoi täysillä vettä ja enkä ollut vieläkään ihan päättänyt minne jatkaisin matkaa. Halusin mennä Gili-saarille Indonesiaan, mutta säätilanne oli siellä todella huonon näköinen. Myöskään Malesiassa ei ollut kovin vakaata. Mun loma oli kuitenkin alle kolme viikkoa, joten lopulta päätin lähteä Koh Taolle tekemään toisen sukelluskurssin: Thaimaassa oli esim. Koh Changilla ollut pitkään aurinkoista, joten mahdollisesti voisin siirtyä jonnekin Thaimaassa kurssin jälkeen, jos Taolla ei paistaisi aurinko. Koh Taosta oli ihanat muistot viime talvelta ja osoittautuikin hyväksi ideaksi palata sinne nyt.

Ajattelin kauniisti tiedottaa Jaakkoa (ja muitakin) minkälaisella koneella lennettiin.

Malesialaisten lomien takia junat oli myyty loppuun ja päädyin parin Kuala Lumpur -päivän jälkeen matkustamaan bussilla Hat Yaihin sekä sieltä minibussilla Surat Thaniin. Hengailin Surat Thanissa pariskunnan kanssa, joista toinen oli Hongkongista ja toinen Samuilta ja maisteltiin kaikenlaisia safkoja. Tää Hongkongilainen nainen yleensä siirteli kaikki pahat ruoat lautaseltaan tolle jätkälle, joka näitä safkoja meille suositteli. Surat Thanista piti jatkaa yölautalla Taolle, mutta sään takia yölautat oli muutaman päivän ajan peruttu. Buukkasin hotellihuoneen Surat Thanista ja tämä oli tosiaan se hetki, kun totesin että Mastercard oli iloisesti mitä luultavimmin Hat Yaissa. Sanottakoon tähän väliin, että Hat Yai ja Surat Thani ei ole mitään länkkärituristin paikkoja: Etenkin Hat Yaissa sellainen fiilis, että koko ajan sai olla aika tarkkana. Mutta ei ne silti mitään vaarallisia mestoja ole, tässä ollaan kuitenkin Thaimaassa. (Tosiasia on, että mitä luultavimmin mä olen unenpöpperössä jättänyt Masterini pankkiautomaattiin.) Pääsin seuraavana aamuna jatkamaan matkaa ja olin 23. päivä perillä Taolla.

Tältä näytti Kuala Lumpurissa 20.12.

Ihana kylppäri täynnä torakoita ja muita kaupungin asukkeja

Times Square joulun alla

NAM

Kuvat ja todellisuus kohtaa Hat Yaissa

Uusia kavereita Surat Thanissa

Makuelämys: No

Surat Thani: 22.12.

Surat Thanin lähistöllä 23.12.

Huippuristeilijä: ja eiköhän siellä välillä Phangan - Tao alkanut taas porukalla laatta lentää. Itse istuin lautoissa noin kuusi tuntia, joten otin aamulla onnellisesti lääkityksen kohdilleen.

Koh Taolla oli vaihtelevat säät ja etenkin ensimmäiset pari päivää eli joulun ajan oli sateisempaa. Luin paljon kirjoja, mutta sosiaalinen tarve oli suuri ilman aurinkoa ja onneksi saarelta löytyi huipputyyppejä. Jouluaattoillan vietin ensin OK-viewn joulubileissä ja sitten Maya-baarin avajaisissa rannalla: Juoden margaritaa ja katsellen ilotulituksia. Aurinko alkoi paistaa joulun jälkeen ja pääsin myös sukeltamaan. Tein pari sukellusta ennen kurssia, jotta kaikki muistui mieleen. Nyt oon 'Advanced Adventurer' eli saan sukeltaa 30metrin syvyyteen. Valitsin mun viideksi sukellukseksi, jotka kuuluu kurssiin, pakollisen syväsukelluksen lisäksi pimeän sukelluksen, kompassitreenin, hylkysukelluksen ja paineenhallinnan. Oli kyllä huippusiistiä! Nyt on sellainen fiilis, että voin lähteä minne tahansa sukeltamaan: Ei ole enää sitä samanlaista jännitystä ja oikeasti muistan mitä niiden varusteiden kanssa tehdään jne. Täytyy kai käydä ostamassa märkäpuku ja lasit näin aluksi. Sukellusaiheisia kuvia ei tosiaan löydy: Mulla oli reissussa vaan järkkäri mukana, eikä sitä oikein uskaltanut ottaa veneeseen mukaan.

Koh Taolla otin vaan tosi rennosti ja vietin oikeesti lomaa! En jaksanut vaihtaa bungalowiakaan kertaakaan. Otin aurinkoa, kävelin, söin hyvin, luin ja hengailin uusien kavereiden kanssa. Joulupäivänä kävin öljyhieronnassa ja uudeksivuodeksi laitoin kynnet kuntoon. Raappana kävi heittämässä keikan Mae Haadissa Dragon Barissa ja kyseinen ilta oli kyllä yliannostus suomalaisia: Taolla oli todella paljon suomalaisia, näin myös pari perhettä. Vietettiin uudenvuodenaatto Jonin ja Maijan kanssa Nangyanin saarella, otettiin uudenvuodendrinkit jo päivällä ja syötiin kunnon grillimätöt illalla porukalla. Mulle jäi loistavat muistot Taolta kaikista ihmisistä ja näköjään pidetään jatkossakin yhteyttä. Sain myös ihanan kutsun Puolaan. Kuitenkin mun mielestä Koh Tao alkaa olla tietyllä tavalla mennyttä saarta. Tällä en tarkoita, että matkustamisessa olisi tarkoituksena etsiä paikkoja, joissa ei ole muita turisteja. Tarkoitan ennemminkin minkälaisia turisteja tällainen pieni paratiisisaari vetää. Vuosi sitten ajattelin Taolta puuttuvan ne pahimmat örmyturistit, mutta tänä vuonna tuntui, että paikka oli hyvin nopeasti vetänyt enemmän myös sitä porukkaa. Toivon mukaan Koh Tao ja Thaimaa jää mulla nyt ihaniin muistoihin ja voin nähdä muunlaisia paikkoja jatkossa. Ja en nyt sanoisi, ettei sinne kannata lähteä: Tunnen muutaman aivan loistavan Thaimaalaisen, jotka kyllä vannotti tulemaan uudelleen. Saara ja Sohvi ainakin muistaa viime vuodelta sen 'tietäjä-miehen', joka ennusteli mulle? Se oli just Taolta poissa ja oli tulossa muutaman viikon sisällä takaisin! Tosi harmi! Muille tiedoksi lyhyesti, että mulla on kuulemma ihan hyvä tulevaisuus.

Chalok: Freedom Beach

Nangyan 31.12.2011

Nangyan

Grillisafkat omnom

Sairee Beach

Jouluaatto 2011

Iltabisset Maijan ja Jonin kanssa

Loppuloma sujui matkustaessa takaisin KL:n ja siellä pari päivää pyörien. Mulla lähti lento 6.1. Lontooseen, mutta Etelä-Thaimaassa ja Malesiassa oli pientä tulvaa liikkeellä, niin en uskaltanut jättää paluuta viime hetkeen. Katselin bussista tulvia ja ne vaikuttivat mun matkustamiseen vain siten, että mentiin minibussin sijasta isolla bussilla ja ilmeisesti sen takia Penangin kautta. George Town näytti upealta ja harmitti, kun ei voinut jäädä sinne. Käytiin kuitenkin vetämässä Tandoori-ruoat ennen lähtöä ranskalaisen ja saksalaisen hippimatkaajan kanssa. Kuala Lumpurissa päädyin bussiaseman läheisimpään hotelliin, koska olin perillä yöllä kahden aikaan. Hotellin työntekijä oli tosi avulias ja lopulta antoi mulle niiden viimeisen huoneen, joka oli perhehuone, normaalin huoneen hintaan. Olin business -keskustassa ja päädyin viettämään kaikki kolme yötä tässä hotellissa: Oli tosi mukavat oltavat melko kohtuuhintaan. Viimeiset lomapäivät kului lähinnä kävellen kaupungilla, shoppaillen alennusmyynneissä, syöden sushia ja tandoori-ruokaa. Viimeisenä iltana rentouduin kauneushoitolassa ja kampaajalla.

KL:n pakollinen 'family room'

Palasin Lontooseen perjantaina 6.1. illalla ja päädyin viettämään siellä vain yhden yön. Hostellin työntekijä oli muuten hiukan hämillään: Saavuin hostelliin yöllä puoli yhden aikaan, olin suomalainen, joka on tulossa Malesiasta ja matkustamassa Walesiin ja kaiken lisäksi heräsin aamulla jetlagin takia kuudelta ja tsekkasin itteni ihan pirteänä ulos. Ja perään työntekijä sanoi tietenkin, että toivottavasti tulen uudelleen. Kävin lauantai-aamuna kävelemässä vähän nähtävyyksiä ja alennusmyynneissä. Totesin parin tunnin shoppailun jälkeen, että oli tosi hyvä ettei ollut enempää aikaa: Olisin varmaan vetänyt tilin ja luoton tyhjäksi. En ole ikinä nähnyt niin mieletöntä alennusmyyntiä!

Buckingham Palace

Ihana aurinkoinen Lontoo

Elämä jatkuu Aberystwythissa, jossa ensin valmistauduin tentteihin ja nyt aloitan huomenna uuden lukukauden. Uudet kujeet on jo aloitettu. Niistä lisää seuraavalla kerralla.

Tehosekoitin : "Maailma on sun"