Seikkailu jota en unohda koskaan

Kävelin rantakadulla matkalaukun ja kassien kanssa, Samira auttoi ahkerasti tavaroiden kanssa. Aurinko paistoi aamu seitsemältä ja Aber oli heräilemässä pikku hiljaa. Toisin kuin isommissa kaupungeissa, Aberystwyth aloittaa aamunsa vasta yhdeksän tienoilla, jota voisi kutsua jopa ruuhka-ajaksi: jono autoja seisoo usein päätiellä Penglais -mäen ylärinteeseen saakka, josta yliopistokampus alkaa. Nähdessäni kotikaupunkini viimeistä kertaa, se näytti aivan tavalliselta, juuri siltä miltä kaikkina muinakin päivinä.

Aberystwythissa sen syvintä ominaisuutta kuvaa hyvin, että lähteäkseen jonnekin, on ensin päästävä pois Aberystwythista. Matka Birminghamiin kestää kolme ja puoli tuntia ja sieltä Lontooseen vielä melkein kaksi tuntia. Aberystwythista ei pääse edes Walesin pääkaupunkiin, Cardiffiin, suoraa junareittiä, vaan on kierrettävä Shewsburyn kautta. Aberystwyth on junien pääteasema ja usein sinne palatessa juna on hyvin tyhjä loppumatkasta. Autolla Aberiin tultaessa on ensin ajettava jopa kaksi tuntia pikkuruisia mutkaisia teitä, joilla saa erittäin helposti matkapahoinvoinnin. Aberystwythin ainutlaatuisuus perustuu siihen, että sinne ei pääse sormia napsauttamalla ja sieltä ei myöskään lähdetä ihan huvikseen käymään missään. Talven aikaan puolet asukkaista ovat opiskelijoita ja kun kaupunkista ei pääse pois helposti, tämä pakottaa muodostamaan erilaisen suhteen siellä oleviin läheisiin ihmisiin. Aberissa ystävät ovat se jokapäiväinen perhe, johon pystyy turvautumaan aivan minkälaisissa asioissa tahansa ja Aberin sisällä kaikkiin ongelmiin löytyy yhdessä ratkaisu. Vaikka muut ihmiset Aberin ulkopuolella säilyvät mielessä, Aberin omanlainen elämäntyyli painostaa kaikkia sen asukkaita elämään hetkessä. Vaikka muita rakkaita olisi ikävä, Aberissa eletään täysin voimin joka päivä oman Aber -perheen avulla.

Kun on viettänyt lukuvuoden vaihdossa, Suomeen palaaminen on iso elämänmuutos. Olen asunut tämän ajan meren rannalla ja joka päivä avannut kotioveni Aberin uskomattoman kauniin laiturin kohdalla. Aberissa delfiinit ovat arkinen asia ja siellä pidempään asuneet ihmiset eivät pidä delfiinien näkemistä ollenkaan ihmeellisenä. Yliopistossa keskitytään itse asiaan, mutta silti professorit ovat lähellä opiskelijoita ja heidät voi nähdä pubeissä, kaupassa, kahvilassa, zumbassa … Perjantai-iltaisin voi kävellä suoraan tiettyihin pubeihin tai clubiin ja tietää tapaavansa siellä ystäviä: kenekään aikaa ei tarvitse yleensä varata etukäteen ja silti voi olettaa saavansa seuraa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Eilen söin viimeisen kerran illallista yhdessä Samiran ja Ursulan kanssa Samiralla, mausteisia kanankoipia: koko päivän viettäminen yksin on hyvin harvinaista Aberissa. Pikku kaupungiksi Aberystwyth on hyvin värikäs pukeutumisen suhteen ja joka päivä voi nähdä erilaisia opiskelijaryhmiä pukeutuneenä tietynlaisen teeman mukaan (tai esimerkiksi alasti). Yksilöllisyys pukeutumisessa on arvostettua ja kaikkien annetaan kulkea omalla vapaalla tyylillään. Opiskelijakaupunkina Aberystwyth on erittäin kansainvälinen: Aberin kansainvälisen politiikan laitos on yksi Euroopan parhaita. Moni ei kiinnitä huomiota siihen, että ystävät tulevat eri maista, käyttäytyvät erilaisten tapojen mukaan, uskovat eri asioihin. Rasismia ei vain yksinkertaisesti voi olla. Yksi rakkaimpia Aber -muistojani on huoneeseeni aina kuulunut meren kohina, etenkin myrskyn aikaan. Aberystwythin fyysinen ja henkinen kauneus on jotain aivan erityistä, en pysty vertaamaan sitä mihinkään.

Paras asia mitä olen tänä vuonna kuullut on, että elämä on seikkailu (paremmin ”Life is an adventure”). Usein ajatellaan, että elämän tavoitteena on saavuttaa tietyt asiat tai tehdä tietyt asiat ennen toisia asioita. Seikkailu tässä lauseessa tarkoittaa, että elämistä ei saisi ikinä lopettaa, vaan aina pitäisi osata nauttia ympärillä tapahtuvista asioista. Toisaalta se tarkoittaa myös, että ikinä ei voi tietää täysin varmasti mitä tulee tapahtumaan: Joskus elämä vie aivan eri suuntaan kuin on itse suunnitellut. Kun tiedostaa elämän olevan pitkä seikkailu, pystyy sen vietäväksi antautua ja elää jokaisessa hetkessä siihen sopivalla tavalla. Aina on joku syy hymyillä, aina on joku kenelle soittaa ja milloin tahansa voi tanssia yksin omassa huoneessa ajatellen kuinka hyvältä elämä maistuu. Mitä mieltä olette?

Toivotan kaikille ihaninta kesää seikkailujen maailmassa.

Eurooppalainen kevätloma

Heipparallaa.

Ajattelin päivitellä tänne vielä ihanasta huhtikuisesta Münchenin matkasta.

Reissu alkoi aikaisin aamulla, kun autokyyti haki mut kotiovelta ja vei Manchesterin lentokentälle Pohjois-Walesin Snowdonian luonnonpuiston kautta: Elenidin isä ystävällisesti vei meidät lentokentälle. Elenid on walesilainen ensimmäisen vuoden englannin ja luovan kirjoittamisen opiskelija, 18-vuotias ja todella hauska persoona. Käytiin hakemassa kyytiin myös Samira, joka on kanadalainen LLB-opiskelija. Samira tekee täällä oikiksen undergraduaten ja on tehnyt aiemmin jo yhden tutkinnon Kanadassa. Ollaan oltu Samiran kanssa täällä Aberissa tämä lukuvuosi aika läheisiä, melkein joka päivä nähdään, pidetään yhteyttä tekstareilla, skypessä ja facessa... Hauskaa on ollut?

Elenid ja Samira

Otin taas vahingossa Costasta ton keskikokoisen Cappucinon, kun en
muistanut (jälleen kerran) et se on noin jäätävän kokoinen.
Näiden tyttöjen kanssa oli kahvin tarvetta, kolme ADHD:ta samassa autossa.

Marianne kutsui mut, Samiran ja Elenidin Müncheniin viikoksi meidän pääsiäislomalla ja asuttiin siellä Mariannen vanhempien talossa puolen tunnin junamatkan päässä Münchenin keskustasta. Mariannen vanhempien talo sijaitsi Stranbergissä, missä on iso järvi, nimeltään Stranberger Sea, joka kertoo osuvasti järven koosta. Oltiin etukäteen suunniteltu auringonottoa biksuissa, mutta tolle viikolle sattui vielä aika viileät säät ja vasta seuraavalla viikolla Keski-Euroopassa alkoi helle. Ekoina päivinä oli aika koleaa, mutta kyllä se aurinkokin paistoi. Oltiin Mariannen kanssa vähän flunssaisia, joten vietettiin pari koleaa iltaa sisällä takkatulen lämmössä.

Marianne oli leiponut saksalaista kakkua meille yllärinä

Marianne on puoliksi saksalainen ja puoliksi englantilainen ja opiskelee Aberissa luovaa kirjoittamista ja englantia. Marianne on ollut myös mun hyvin läheinen ystävä Aberissa ja olen kuullut paljon Mariannen perheestä, mikä on ollut mielenkiintoista. Mariannella on seitsemän sisarusta ja koko perhe on asunut monissa maissa, esimerkiksi Marianne on syntynyt Intiassa maaseudulla, jossa ei ollut edes sähköjä. Mariannen vanhemmat ovat tavanneet toisensa Nepalissa ja he ovat aina olleet kiinnostuneita hyväntekeväisyystyöstä: heillä on ollut yleensä käynnissä joku projekti. Nykyään he asuvat pääsääntöisesti Ukrainassa ja ovat viimeiset viisitoista vuotta pyörittäneet siellä hyväntekeväisyysjärjestö "Care in Action" :a.

http://www.care-in-action.org/?q=en

Juttelin Mariannen äidin kanssa järjestöstä ja katsoin muutaman dia shown. Järjestö keskittyy esimerkiksi tarjoamaan orpokodeissa oleville lapsille lisää niin sanotun laitoshoidon päälle: Lapsi tarvitsee monenlaista tukea kehittyäkseen, ei pelkästään ruokaa ja sänkyä. Toisinaan järjestö on tarjonnut myös toisenlaista apua ja remontoinut orpokoteihin wc- ja suihkutiloja, kun edelliset sijaisivat ulkona ja olivat käytännössä vain reikä maassa ja pieni hana. (Tässä osassa Ukrainaa on talvella noin -20.) Lisäksi tuetaan nuoria, jotka ovat pian lähtemässä ulos orpokodeista: Heille esimerkiksi opetetaan pelien kautta rahankäyttöä, puhutaan suojaseksistä ja työelämän mahdollisuuksista. Ukrainassa on monenlaisia ongelmia eikä niitä tietenkään korjata pelkästään tällä. Yksi erittäin surullinen tarina oli perheestä, jossa oli yksitoista lasta ja heidän talo paloi. Järjestö auttoi perhettä ja heille rakennettiin uusi talo. Myöhemmin perheen isä tappoi äidin ja on tällä hetkellä vankilassa. Lasten sukulaiset yrittävät päästä käsiksi taloon ja lasten rahoihin, jotkut sukulaiset yrittävät saada isää pois vankilasta. Ongelmat Ukrainassa eivät ole usein yksinkertaisia. Silti monet nuoret vapaaehtoiset työskentelevät Care in Action :ssa ja hyvän tulevaisuuden eteen ponnistellaan, vaikka se on vaikeaa ja vaikka tulokset eivät usein ole kovin ihmeellisiä. Järjestö on siitä erilainen moniin järjestöihin verrattuna, että raha menee suoraan sitä tarvitseville. Jos kiinnostaa, rahaa voi lahjoittaa nettisivujen kautta.

Münchenissä kierreltiin kävellen Strandbergin lähettyvillä ja yhtenä päivänä Mariannen äiti vei meidät kauemmas Beer Gardeniin, josta oli upeat näköalat alpeille. Käytiin myös läheisessä pikkukaupungissä Tutzingissa ja tuli maisteltua kaikenlaisia saksalaisia herkkuja. En ole aikaisemmin käynyt eteläisemmässä Saksassa ja ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, toki etuna oli, että meidän "opas", Marianne, puhui Saksaa.

Myöhemmin samana päivänä perinteinen saksalainen illallinen:

Vietettiin yksi päivä Münchenin keskustaa tutkien, juoden kahvia ja illalla ruoan ja kaljan merkeissä.

Päätettiin tehdä yhden päivän junaretki Itävaltaan, Salzburgiin: junalippu maksoi Bayern-alueen ryhmälipulla edestakaisin noin 7 euroa per henkilö. Pidettiin kaikki Salzburgista paljon, se oli todella kaunis ja ihmiset olivat mielettömän ystävällisiä. Salzburgin isoin nähtävyys on suuri linna, jonne noustaan naruhissillä (?? en nyt oikein keksi suomenkielistä sanaa sille hissille), linnasta on näköala koko kaupunkiin ja lisäksi se sijaitsee alppien keskellä.

Mozartin synnyintalo

Saksan matka oli upea paketti ja ei ollut kauhean väsynyt olo, kun palattiin Aberiin: ei oltu ulkona joka ilta. Viimeinen perjantai-ilta meni kyllä vähän pitkäksi ja päädyttiin takaisin talolle aamulla seiskalta, kun piti lähteä lentokentälle yhdeltä. Mariannen vanhemmat lähti jo pari päivää aikaisemmin ajamaan Ukrainaan ja meidän oli tarkoitus tietenkin jättää paikat siistiin kuntoon. Oli aika mielenkiintoinen viisi tuntia, että saatiin koko koomainen porukka ulos ja reissuun. Seuraava yö vietettiin vielä lisäksi Manchesterin lentokentällä. Nukuin hyvät 8 tunnin unet, vaikka oli niin kylmä, että joka kerta herätessäni tärisin. Muut ei kai kyllä hirveästi nukkuneet.

Olen ollut todella onnekas, kun olen saanut tutustua näin moniin mielettömän upeisiin ihmisiin. Ja tulevaisuus on täynnä kutsuja kaikenlaisiin maihin, en malta odottaa.

Lisää kuulumisia pikapuoliin, mukavaa viikonloppua Suomeen ja ihania viimeisiä toukokuun päiviä! Ja tarkkana sen helluntain kanssa...

Oi Äiti

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti mun äidille, joka lepäilee kotona kuumeessa. Saat multa miljoona halausta, kun tulen Suomeen.

Pian tulossa lisää postauksia. Opiskelu on vienyt kaiken ajan viime viikkoina, mutta elossa ollaan ja Suomi odottaa varmaan jo kesäkuussa.

Älkää unohtako mua, olen tulossa...