Arkea Aberdaberduussa

On kulunut jonkin aikaa viimeisimmästä päivityksestä ja huomaan, että suomeksi kirjoittaminen tuntuu kummalliselta. En käytä täällä suomea juuri lainkaan ja vaikka tulee skypetettyä ja kirjoiteltua kuulumisia jopa päivittäin, ei silloin tarvitse miettiä oikeaa kieliasua. Eli hassuja lauseita tiedossa.

Työpöytä ja kaunis (?) maisema.
Kirjoja tosin on enemmän tällä hetkellä, kun on ollut pakko vähän opiskellakin.

Marraskuu Aberissa on ollut erilainen Suomeen verrattuna. Kaamosfiilis puuttuu ja aurinkokin on paistanut aika lailla. Täällä pahimmat talvikuukaudet on tammikuu ja helmikuu. Suurin ero Suomen marraskuuhun on, että ihmiset ei ole samalla tavalla masennuksen partaalla kuin Suomessa loppusyksystä. Mun mielestä on tavallaan mukavaa synkistellä marraskuussa, mutta sille ei ole ollut paljoa aikaa. Matkustelu, luennot, urheilu ja kaverit ovat täyttäneet mun päivät ja oikeastaan vasta noin 20.11. muistin, että oli marraskuu. Kummalliselta tuntui myös, että sai vapaasti matkustella marraskuussa. Suomessa syksy on ollut aikaa, jolloin ei tule tehtyä muuta kuin opiskeltua tai käytyä töissä. Tässä vähän marraskuista Aberia kuvina.

Aberin auringonlaskuja tulee varmasti ikävä.

Rantakahvila PD Diner ja sunnuntain hodari-tarjous.

Anne Lise odottaa mua kukkakaupan edessä

Tein parille kaverille extempore brownien.

Rannalla tulee vietettyä aikaa lähes päivittäin, vieläkin.

´Law Ball` -ilta, edessä juhlaillallinen ja tanssimista.

Mä olen ihan hurahtanut salilla käymiseen täällä ja mulle on tehty myös uusi saliohjelma. Lenkkeily näillä kukkuloilla on hiukkasen raskaampaa kuin Suomessa ja jumppatunteja vähemmän, joten oon käynyt kolmisen kertaa viikossa salilla ja yhen tai kaks kertaa zumbassa. Kuulostaa varmaan hullulta, että oon vaihdossa ja käytän näin paljon aikaa urheiluun. Urheilu on mulle todella tärkeä osa arkea. Lisäksi tosiaan Aber on kuitenkin pikkukaupunki, eikä tekemistä ole niin paljon. Opiskelu vie myös paljon vähemmän aikaa kuin Suomessa.

Hahhaa aamulenkkeilemässä ja joku paparazzi kuvailee

Matkustelun osalta on tullut nähtyä Liverpool, Dublin ja Cardiff. Meillä oli lennot Birminghamista Dubliniin, joten tuli hengailtua taas myös Birminghamissa. Oon matkustanut joka kerta lähes eri ihmisten kanssa, mikä on ollut tosi hauskaa. Liverpoolissa olin suomalaisen, alankomaalaisen ja saksalaisen kanssa, Dublinissa tsekkiläisen ja unkarilaisen kanssa ja Cardiffissa saman unkarilaisen sekä saksalaisen ja norjalaisen kanssa. Liverpool ja Dublin oli mahtavia. Irlantiin on pakko päästä uudelleen! Birminghamissa ei ole näiden muutaman kokemuksen jälkeen mun mielestä mitään muuta tekemistä kuin shoppailu. Cardiff, Walesin pääkaupunki, oli ihan kiva, ei mitenkään erityinen. Oltiin siellä viime viikonloppuna ja viikonloppu oli täynnä pientä luksusta: Glögiä, ruoaksi simpukoita, pitkän kaavan mukaan clubille ja sain nukkua bed&breakfastissa isossa parisängyssä.

Cardiffin joulutunnelmaa

Uusi Walesilainen ystävä?

Bed&Breakfast Cardiffissa

Dublinissa parasta oli tunnelma ja irlantilainen ruoka on hyvää (!). Tykkäsin tosi paljon Dublinin pubikulttuurista. Ihmiset tulevat jatkuvasti pubeissa juttelemaan vieraiden kanssa ja monessa paikassa trubaduurit soittelee kitaraa, yleensä porukka laulaa mukana. Suosittelenkin kaikille sinne eksyville kokeilemaan pubeja turistialueen ulkopuolella. Irlantilaisille tuotti paljon päänvaivaa, että me oltiin kaikki kolme kotoisin eri maista ja silti matkustettiin yhdessä. Oltiin Dublinissa kaksi yötä ja yhtenä isona kokemuksena mieleen jäi Guinnes -museo. En ole kova museo -ihminen, mutta kokemuksena Guinnes -museo oli omaa luokkaansa. Se on yli kymmenen kerroksinen ja kierroksen viimeisenä kohteena on ylimmässä kerroksessa oleva baari, josta näkee koko Dublinin.

Krisztina ja Veronika.

Guinness -museosta.

Guinnesia Guinnes -museossa aaah.

"Iltakävelyllä"

Dublin by Night

Liverpoolissa kokeiltiin Jamie Oliver -ravintolaa. Kuulin, että Lontoossa Jamie Oliver -ravintola ei välttämättä olisi niin huippu, mutta me oltiin ainakin todella tyytyväisiä juomiin, ruokiin ja palveluun. Meidän hostelli oli ihan kuuluisan Anfield -stadionin vieressä, mutta ei saatu enää lippuja viikonlopun fudismatsiin. Liverpoolin reissun aikoihin Briteissä oli ns. bonfire weekend eli joka puolella oli nuotioita, ilotulituksia ja poltettiin myös esimerkiksi autoja: hienon näköistä pimeänä lauantai-iltana. Liverpoolissa on ollut tähän mennessä parhaat mahdollisuudet ostoksille ja mua rehellisesti hirvittää mitä tapahtuu, kun pääsen Lontooseen ostoksille. Täällä vaatteet ja kengät on halvempia kuin Suomessa, riippuen vähän kaupasta ja merkistä miten paljon. Tunnustan, että mulla on kenkiä täällä nyt 16 paria. (ei kauheen paljon?)

Liverpool: Magical Mystery Tour

Beatles -museo

Drinkit @ Jamie Oliver's

Oon saanut Suomesta pari korttia ja kirjettä ja viime viikolla äidiltä ja isältä ihanan paketin! Kiitos vieläkin! En todellakaan odottanut tänne mitään joululahjoja, oli kyllä super yllätys! Toisin sanoen, jos et ole lähettänyt yhtään mitään, se on ihan okei, hahhaa.

Paketin sisältö awww

Ostin muuten vihdoin uuden kitaran. Oli pientä hyppelyä sen kanssa kotiin, kun olin seota onnesta.

Mun uus poikaystävä.

Aberissa on jo lähdön tunnelma: Onneksi, sillä täällä on ollut pari päivää hullu tuuli ja mun kämppä on niin kylmä, että huulet sinertää. Edessä on Lontoo vaihtarikavereiden kanssa ja tarkoitus myös nähdä ekaa kertaa muutamaan kuukauteen tuttu suomalainen. Tiedossa siis hullu viikonloppu, joka aloittaa joululoman. Kahden viikon päästä maanantaina istun 14 tuntia lentokoneessa rinkan ja kameran kanssa matkalla Kuala Lumpuriin.
    xxx

Ihanaa Joulunodotusta Kaikille!

PS. Viime viikkojen hulvattomimmat (?) vitsit on liittyneet kansallisuussanojen käyttämiseen toisessa tarkoituksessa. `Check this out` saa tsekkiläisen Veronican näkemään punaista ja sitten se yrittää iskeä vyön alle ´You are finished` -vitseillä. Harmi vaan, että musta ne on tosi hauskoja. Tän hetken paras on ´Norway!`, kun sitä käytetään ´No way` :n tilalla. Hyvää huumoria, joka päivä.

Elämäni maaseudulla

Aberiin kuuluu oikein hyvää.

Tuuli on tainnut yltyä, koska aallot kuuluu tosi voimakkaasti mun huoneeseen. Ihana ääni. Muuten sää on iltaisin viileämpi, mutta päivisin lähes kesäinen.

Aallot tulee todella kaduille asti joskus, ne on upeita.

Tämä viikko alkoi maanantaina turkkilaisella illallisella Ceylonin luona. Upeat safkat ja jälkiruoan lisäksi Cey ennusti meille tarot- korteista. Ennustukset sattui olemaan hiukan huononpuoleisia, tai ainakin vähän mietityttäviä, ja lisäksi oli vielä muutama outo sattumus. Musta on kivaa pelotella muita, mutta en kyllä enää uskaltanut pelotella Sannaa, kun sen naama oli ihan vitivalkoinen. Teki kyllä kauheesti mieli... Ilta oli, ennustuksista huolimatta, aivan täydellinen aloitus viikon aherrukselle. (no joo, mille aherrukselle)

Tarot

Aloin olla todella tuskastunut lentolippujen suhteen alkuviikosta. Katselin jo lentoja ihan minne vaan joululomaksi, jopa Suomeen, ihan vain hintamotivaatiolla. Sain Suomesta vähän vinkkejä tilanteeseen, kun olo muuttui epätoivoiseksi, ja halvimmat mahdolliset liput Aasian oli jotain 770 euroa. Päätin miettiä asiaa vielä yhden yön yli ja ostaa liput seuraana aamuna. Kuitenkin pitää tehdä sitä, mitä oikeasti eniten haluaa. Aamulla heräilin, avasin koneen ja kävin hakemassa aamiaista. Avasin ensimmäisenä Air Asialta hintaa niille lipuille, mitä olin eniten koko ajan halunnut. Mulla kävi joku hullu minuuttipromo -tilanne, tai vaan ihme sattuma. Maksoin joululentolipuista Lontoosta Kuala Lumpuriin kaikkine kuluineen (laukut, ruoat, bussit KL:n keskustaan) 450 euroa. Huh huh. En edes uskaltanut siirtyä sivuilta pois, vaan ostin lennot samantien. Sitten laitoin musiikkiin volaa…

Toisin sanoen vietän jouluni Malesiassa, tai ainakin sielläpäin. Täällä Aberissa asuu paljon Malesialaisia, jotka on jo antaneet mulle vinkkejä, kun sanoin haluavani aluks biitsille makaamaan. Oon myös katellut Air Asian tarjouksia: KL:stä lentäisi halvalla myös muualle. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että olisi kiva jatkaa Kuala Lumpurista etelään, koska sinne viimeksi kerettiin. En olisi ollut viime vuonna vielä valmis lähtemään kotiin, joten tää on vähän niin kuin jatkoaika. Ostin täältä Aberista second hand storesta kivan rinkan 8 punnalla, varmaan joku 40-50 litranen. Nyt voin sit ostaa rinkan täyteen kesävaatteita aaaah.

Mieleen tuli uusi matkasuunnitelma samalla, kun oon pohtinut tän talven reissua. Tuli puheeksi, että Etelä-Amerikkaan olisi hyvä hallita espanjaa jotenkin. Mä olen lukenut espanjaa muutaman hassun kurssin kauan sitten, ja ymmärrän vähän. Lisäksi täällä professorit painottaa kovasti, että kansainvälisellä uralla lakimiehen olisi hyvä osata myös espanjaa, ranskaa tai saksaa, ihan vain jo kilpailumielessä. Mä inhoan vieraiden kielten opiskelua, etenkin lukioikäisestä lähtien, koska mun päässä ei vaan tapahtu niiden osalta mitään. Tässä olisi kuitenkin jo kaksi isoa motivaattoria. Joten ilmoitan jo etukäteen, etten voi luistaa tästä, että espanjan opinnot odottaa yliopistolla ensi vuonna.

Keskiviikkona oli lentolippujen oston siivittämänä tiedossa juhlimista, ja torstai ja perjantai menivätkin siis pienessä suuressa koomassa. Ootteko juoneet ikinä Death Staria? Jos joku tarjoaa sitä teillä illan paremman puoliskolla, olkaa varovaisia. Death Star Overdose on yleinen nimitys seuraavan päivän ilmiölle. Ja myös niille loppuyön ilmiöille. Onhan?

Koomailujen keskellä päätettiin perjantaina Ceyn, Natin ja Erinin kanssa, että nukutaan yo hyvin, ja lähdetään Birminghamiin viettämään lauantaita. Birminghamia kutsutaan pikku-Lontooksi ja junalla Aberista sinne kestää neljä tuntia. Tykkään istua junassa ja aamuinen matka menikin kivasti jutellen, junassa oli myös muita tuttuja. Birminghamissa mentiin ensimmäisenä kaupungin taidemuseoon. Museo oli upea ja muutenkin oli mukavaa etsiä sitä ja kierrellä vähän katuja. Kiertelyn, museon ja pienten ostosten jälkeen mentiin lounaalle syömään meksikolaista.

Art Museum, Birmingham

Awww

Birminghamin ostospaikat on sijoitettu hyvin lähelle toisiaan ja ihmismassat on sen mukaisia.

Auringonlasku Birminghamissa

Birminghamin lähellä sijaitsee Shakespearen kotikaupunkina tunnetuksi tullut Stratford-Upon-Avon, joten Shakespeare näkyy kaduilla.

Lounaan jälkeen siirryttiin kauppakeskukseen, ja siellä menikin melkein koko loppupäivä. Itse olisin mieluummin kierrellyt kaupungilla, katsellut pienempiä paikkoja ja ottanut valokuvia, koska en halua ostella hulluna mitään turhaa. Lisäksi osoittautui, että Vero Moda, H&M ja Top Shop tms. olivat niitä kauppoja, mihin muut tytöt eivät normaalisti Jenkeissä ja Turkissa pääse. Toisaalta, Birminghamiin voi lähteä uudelleenkin. Kaupunki oli sen verran iso ja junaliput maksoivat opiskelija-alella 16 puntaa edestakaisin. Hyvä idea voisi olla esim. mennä leffaan Birminghamiin ja leffan jälkeen baariin: Aamujunalla kotiin.

Hauskaa, Birminghamissa huomasi selkeästi viettäneensä pidemmän aikaa maaseudulla. Olen asunut aina lähiössä tai kaupungissa, mutta nyt tulen asumaan vuoden täällä lampaiden keskellä pikkukaupungissa, jossa voi joka päivä törmätä kadulla tuttuihin. Voi tuntua hassulta palata Helsinkiin. 

Aberissa

Nyt oon asunut täällä kolme viikkoa, samoin monet muut. Ehkä voisi sanoa, että osasta vaihto-opiskelijoita huomaa, että se kolme viikkoa on tullut täyteen. Kun oma elämä Aberissa ei ole juuri sitä mitä täsmälleen kotimaassaan haluaisi tai kokee jotain puuttuvan, on kolme viikkoa aikana tietynlainen kulmakivi. Täytyy katsoa ensi viikolla vielä vähän tilannetta, mutta näyttää siltä, että parissa suunnassa on fiilikset vähän huonompia: Vaikka oikeastaan kaikki on ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Vaihto-opiskelu vaatii aika lailla haluja olla sosiaalinen. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei voi olla yksin huoneessaan joka ilta, sillä täällä olevat ihmiset ovat nyt niitä läheisimpiä ihmisiä. Sellainen jatkuva liikkeellä olo ei sovi kaikille. Tottakai itsekin tarvitsen toisinaan aikaa vain itselleni, mutta on taito sijoittaa se sopivaan ajankohtaan. Aina ei tietenkään ole pakko lähteä kaikkialle, jos ei huvita.

Kun muutin tänne, tiedostin hirveän hyvin koko ajan, että aikaa on reilusti. En yrittänytkään heti tehdä, ostaa, kokea, tutustua ihan kaikkeen. Halusin antaa asioiden mennä vähän myös omalla painollaan. Hankalinta kolmen viikon rajan jälkeinen elämä on helposti juuri niille, jotka kiireesti organisoivat heti kaikki asiansa priimakuntoon. Sitten piti vain elää ja olla, ilman tiettyjä kotimaahan jääneitä asoita. En missään nimessä halua sanoa, etten ikävöisi Suomeen jääneitä ihmisiä. Ainakin ikävöin paria maailman ihaninta koiraa... En ole unohtanut ketään, ketä en halua unohtaa. Mutta miksi lähteä viettämään upeaa kokemusta ikävöiden ihmisiä? Ennemmin kuin sanoisin, että ikävöin jotain, voisin sanoa, että ajattelen jotain. Ja tottakai mielessä liikkuu, onko kaikilla kaikki hyvin. Onneksi sellaiset asiat pystyy toisinaan hoitamaan myös netin kautta, heh. Kriisipuheluitakin saa aina soittaa.

Ensi viikosta lähtien mulla on sellainen opiskeluperiaate, että opinnot hoidetaan arkipäivien aikana. Eli viikonloppuisin en aio tehdä mitään, ellei ole pakko. Katsotaan miten tää lopulta toteutuu, en esimerkiksi uskalla luvata, etten opiskelisi iltaisin. Ongelma on se paha tapa jättää asiat viime hetkeen, jännitys saa tekemään asiat nopeiten. (jännitys, ehtiikö vai ei). Tänään aloitin urheilun flunssailun jälkeen, joten huomenna alkaa oikea arki. Tänään vielä "vähän" sunnuntaiherkuteltiin Charloten kaa, kun käytiin Student Unionilla leffaillassa (brittiläinen taideleffa, apua). Ensi viikolle ei ole vielä suunnitelmiä, ihanaa voi tehdä mitä vaan!

Kauhean pitkät jaaritukset, eikä edes välttämättä mitään kiinnostavaa. Yritän ehkä seuraavan kerran kirjoittaa vasta, kun jotain on oikeesti tapahtunut. Tai saa kommentoida, jos haluaa kuulla jotain erityistä.

PS. Joku pliis lähettäkää mulle joskus talven pimeyteen Fazerin sinistä, oisin maailman onnellisin tyttö

Sipsejä välipalaksi, brittejä iltapalaksi

Taitaa olla aika päivittää uudelleen kuulumisia ja pohdintoja täältä Britannian länsirannikolta. Ensimmäinen blogipäivitykseni oli yleislinjainen kuvaus uudesta vaihtokohteesta sekä sinne saapumisesta. Nyt kun olette voineet lukea, että kaikki on ihan jees, voin porautua rauhassa syvemmälle, esimerkiksi brittiläiseen kulttuuriin kahden viikon kokemuksella.

Jo termi "britti" on monille walesilaisille pieni tabu. Toisin sanoen, täällä halutaan olla aidosti walesilaisia tai esim. aberystwythlaisia ja olla omasta alkuperästä ylpeitä. Aberystwythin asukkaat poikkeuksetta hehkuttavat Aberia: "Isn't it the best place? Don't you just love Aber?" Ollaan vaihtarikavereiden kanssa kiinnitetty paljon huomiota tähän puhetyyliin ja todettu, että brittien käyttämiä adjektiiveja on usein vain kaksi: Hyvä ja todella mahtava. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuo "hyvä" määrittää kaiken, mikä on tosiasiassa (yritän keksiä parempaa sanaa kuin päin persettä) huonosti. Erään entisen työpaikkani koulutuksissa mieleen syöpyi lause "palaute on lahja". Täällä Briteissä voisi lauseen korjata siten, että on lahja osata sanoa palaute siten, että myös britti osaa ottaa sen vastaan. Negatiivisia kommentteja ei vain kertakaikkiaan kuulu sanoa ääneen.


Oltiin viime viikolla parilla opiskelijajärjestön vaihtareille järjestämillä retkillä, ne tulivat siten halvemmiksi ja oli muutenkin kiva hengailla uusien kavereiden kanssa (=nukkua Ceylanin kanssa bussissa vierekkäin 3h). Näillä retkillä nousi hyvin esiin tämä edellämainitsemani kulttuurinen kontakti verrattuna suomalaisten ja brittien välillä. Kun retkeä ohjanneelta opiskelijajärjestön asioista vastaavalta yritti kysyä reissun yksityiskohdista tai voisiko jonkin käytännön asian hoitaa toisella tavalla, sai vastauksen lisäksi yleensä niskakarvat nousemaan pystyyn. Käytännössä ongelma oli siinä, että suomalainen on tottunut asiallisesti keskustelemaan tällaisista asioista sekä kuulemaan selkeät perustelut. Britti näkee asian siten, että näin on päätetty tehdä tai tehty aikaisemmin, vaikka tämä olisi (perseestä) huonompi tapa, näin tehdään silti, ihan sama mitä mieltä kukaan on. Onneksi uusi turkkilainen ihana ystäväni Ceylan keksi meille loistoperiaatteen retkien ajaksi: Vaikka miten paljon mikä tahansa askarrutti, meidän ei ollut enää sallitua esittää yhtään kysymystä retkien vastaavilta. Tämä tuotti välillä hullunhauskoja tilanteita, kun odotimme, että joku muu kysyisi kauanko seuraava bussimatka kestää, milloin saa ruokaa, jne.

Devil's Bridge ja upeita vesiputouksia

 Harlech Castle

Britit rakastavat perinteitä, sen voi nähdä rakennuksista, ruoista ja monista tavoista. Tätä on osittain helppoa kunnioittaa, monet vanhat tavat ovat varsin upeita täällä. Ongelma muodostuu lähinnä juuri käytännön asioiden hoitamisen osalta. Keskustelin täällä kymmenen vuotta asuneen suomalaisen naisen kanssa, joka työskentelee puutarhurina ja on naimisissa aberystwythilaisen miehen kanssa. Hän kertoi, että kesti kaksi vuotta, ennen kuin hän tottui tähän piirteeseen briteissä. Ketään ei vain kertakaikkiaan kiinnosta käytännön asioiden hoitaminen. Tässä syy siihen, miksi asiat yliopistolla, pesulassa, leipomossa, leffateatterissa… missä vaan, kannattaa hoitaa kasvotusten, mikäli mahdollista. Ihmiset täällä kyllä välittävät, he eivät vain välitä järjestelmällisyydestä tai niin sanotusti yleisestä hyvästä tai helppoudesta.


Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Jaan tällä hetkellä keittiön 6 muun henkilön kanssa, tähän päälle niiden täällä hengailevat puolisot, plus yhden asukkaan joka-aamuiset jatkovieraat. Tietenkään kaikki asukkaat eivät ole brittejä, esim. yksi tyttö on Puolasta. On kuitenkin hyvin helppoa huomata, kun britti on käyttänyt keittiötä viimeksi. Tää vuosi on selkeästi tarkoitettu myös mun stressinsietokyvyn kasvattamiseen. Mä olen päättänyt, etten siivoa muiden sotkuja keittiössä. Edessä on monia hienoja tilanteita, kun yritän vain pokkana siirrellä niiden viikon vanhoja ruoanjätteitä sisältäviä paistinpannuja, kun tosiasiassa haluisin mennä hakkamaan (sillä paistinpannulla) tyypin ovea (tyyppiä). Ruoanturvallisuus, siis mikä?


Naurettiin myös juuri yhden kämppiksen kanssa, että jo jääkaapin hyllyistä voi päätellä, minkä hyllyn sisältö kuuluu britille. Jostain syystä brittien perinteisyys katoaa, kun kyseessä on roskaruoka. Mun hyllyltä löytyy kananmunia, luonnonjugurttia, tomaatteja, salaattia, maitoa, mozzarellaa jne. Ranskalaisella tytöllä on kaikenlaisia leikkeleitä ja juustoja, kananmunia jne. Britti-jääkaapinhylly sisältää hampurilaisia ja vanukkaita, loput ruoat on pakastimessa: ranskalaisia, nuggetteja, jne. Lisäksi täällä kukaan ei tunnu olevan sitä mieltä, että lihavuus olisi jotenkin huono asia. Ollaan lihavia ja onnellisia, sitten palloillaan minihameissa/-shortseissa ja ollaan näkyvästi ylpeitä itsestänsä. Mitä tähän nyt vielä toteaisi... Oon ollut vähän kipeänä ja kaveri toi eilen illalla muffinssipaketin. En jaksanut syödä kuin yhden, enkä halunnut syödä kaikkia, joten laitoin ne loput keittiön pöydälle ja lapun että olkaa hyvä. Meni noin puoli tuntia, niin siellä oli vaan se tyhjä paketti ja pöytä täynnä muffinssinmuruja.

Brittiläiset perinteiset cupcake & tee omalla laituriterdellä

Tosiasiassa, vaikka kuulostaisin kovin kriittiseltä, nämä asiat ennemminkin naurattavat. On myös mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia arkipäivän tapoja länsimaisesta eurooppalaisesta kulttuurista löytyy. Jenkkityttöjen kanssa enemmän keskusteltuani, suomalaista kulttuuria voisi helpommin verrata heidän osalvaltioidensa kulttuureihin, kuin brittikulttuuriin. Silti varsin isoja eroja löytyy: Natalie esimerkiksi kantaa aina kotonaan yliopistokampuksella pippusuihketta mukana ja oli onnistunut tuomaan sen vahingossa turvatarkastuksen läpi käsilaukussaan Jenkeistä Britteihin. En voisi kuvitella kantavani Suomessa pippurisuihketta. Erin toi esiin hyvän pointin, kun eräs brittityttö lounaspöydässämme vertasi, että hän ajatteli heidän kulttuuriensä olevan samanlaisia. Jenkeissä on paljon erilaisia osavaltioita erilaisine kulttuureineen ja esimerkiksi Texasissa on ihmisiä jo noin puolet Britannian väkiluvusta, vrt. Briteissä on noin 60 milj asukasta, Suomessa noin 5milj.


Kulttuurien vertailu on hyvin mielenkiintoista, kun keskusteluun osallistuu erikulttuurien edustajia. Oli kiinnostaa kuulla saksalaisilta yliopisto-opiskelijoilta, kuinka heille käytännössä joka vuonna yhä uudelleen kerrataan natsi-Saksan aikaiset tapahtumat. Myös Jenkit sortuvat helposti näkemään Euroopan yhtenäisenä, tai esimerkiksi Länsi-ja Itä-Euroopan kulttuurisesti yhtenäisinä. Kulttuurit ovat kuitenkin paljon monimutkaisempi seos, kuten voi päätellä vertaamalla eri osavaltioita jo pelkästään Yhdysvaltojen itärannikolla. En ole kulttuurien superasiantuntija, mutta minulle on ollut aina aika helppoa hyväksyä, että eri kulttuureissa toimitaan eri lailla. Silti tuntuu hassulta, kun brittikulttuuri on tavallaan niin samanlainen, mutta silti ihan erilainen. Käytöstapoja arvostetaan suunnattomasti, mutta käytännön asioiden hoitamista taasen pidetään yhdentekevänä. Odotan mielenkiinnolla, mitä vuoden oleskelu täällä tekee omille tavoilleni.

Kulttuurit kohtaa, Turkki, USA ja Suomi. Suomi nukkuu ilman kenkiä...

Ihan näin yleisesti näistä parista viikosta voisin todeta, että säät ovat olleet epätavallisen upeat. Ollaan patikoitu Aberin ympäristössä ja ihailtu hevosia ja lampaita. Lampaita riittää ja ne seisovat vuoren rinteissä hassusti, ihan kuin olisivat juuri lähdössä vierimään rinnettä alaspäin. Tehtiin muutaman tyypin kanssa viime viikolla aamulenkkitreffit ja käytiin lenkin päätteeksi meressä uimassa. Upea fiilis, mutta oli se kyllä pirun kylmää! Tiistaina totesin myös, että kylän isoin clubi on noin 50 metrin päässä mun kämpältä. Se selittää ne kaikki humalaiset lähistöllä pöyrivät itkevät brittitytöt (joo, kuuluu mun huoneeseen saakka, vaikka ikkuna on sisäpihalle). Olin tiistaina paikallisten oikisopiskelijoiden järjestämissä bileissä, joissa kirjoitettiin mustalla tussilla toisten valkoisiin t-paitoihin. Se on täällä aika yleistä, ja oli ilmeisesti myös tosi hauskaa...

Yritetään vilkuttaa miniaalloista

Luennot on jo alkaneet ja hain ihan oikeasti jotain kirjojakin tänne, katotaan miten niiden lukemisen kanssa käy. Odotan hiukan kauhulla seminaareja, joista ensimmäinen on jo ensi viikolla. Siellä mun pitäisi osata keskustella englanniksi haastavista tieteellisistä problemaattisista kysymyksistä koskien kutakin oppiainetta. Periaatteessa olen päättänyt olla stressaamatta näistä: en vain oikeasti millään voi heti osata. Olen tosiaan nyt kuumeessa kotosalla, joten ensi viikolla olen päättänyt tehdä hulluna kaikkea kivaa. Tää kotona hengailu on hiukan hermojaraastavaa mun luonteelle. Haluaisin mennä kuvaamaan merta: se näyttää mielettömän upealta, sillä täällä tuulee nyt noin 21m/s. Kesä on siis ohi ja on virallisesti aika siirtyä brittiläiseen syksyyn mukana tulevien kulttuuri- ja muiden haasteiden kanssa. En malta odottaa, että paranen!


Jackie Greene - I Don't Live In A Dream

Tällä laiturilla oli mukava viettää lauantai-iltaa pizzojen kanssa...

Aurinkoa ja Yliopistokaaosta

Hyvää iltaa Suomi,

nyt oon asettunut aloilleni tänne Aberiin ja ajattelin postata kuulumisia. Eniten huolehtineille, eli äidille ja siskolle, oon jo aikaisemmin laittanut viestiä elossa olostani ja siitä, etten ole suurista mahdollisuuksista huolimatta nukkunut sillan alla. Matkalaukkuelämää on takana jo noin kuukausi, koska luovutin mun asunnon vuokralaiselle syyskuun alussa. Siitä lähtien mun osoitteena oli Suomessa Apollonkadun iloinen keittiö, eli paljon kiitosta mua majoittaneille ja mun päpätystä kestäneille Jaakolle ja Essille. Oli ikimuistoista.

Saavuin Aberiin perjantaina yöllä Kööpenhaminan ja Lontoon kautta, ja vielä perjantaiaamuna ei ollut majoituksesta tietoakaan. Kun on kokenut paljon stressaavia tilanteita, oppii onneksi käsittelemään uskomattoman hyvin tilanteita, jotka näyttää aivan toivottomilta. Aberista oli nimittäin myös kaikki hotellit, bed&breakfastit, hostellit jne. noin 50 kilometrin säteeltä varattu täyteen. (no joo, pieni paniikki saattoi olla päällä) Sain onneksi kuin ihmeen kaupalla järjestettyä Köpiksen lentokentältä käsin Coach Surfing -nettisivun kautta yösijan viikonlopuksi. 

London Heathrow

Lontoossa Heatrown lentokentällä Aberiin matkalla olevat opiskelijat odottelivat kyytiä samassa paikassa, ja tutustuin jenkkityttöihin Natalieen ja Eriniin. Myös muita liittyi meidän seuraan ja 6-7 tunnin bussimatka kului mukavasti jutellen majoituksista jne. Tai siis, mä nukuin loppumatkasta kolme tuntia. Nukuin myös molemmat lennot. Oonko joskus sanonut jollekin, että mulla on aika erikoiset unenlahjat?

Aberissa paikan päällä sain myös lisää uusia ystäviä


Aberystwyth on pieni kaupunki Iso-Britannian länsirannikolla, Walesissa. Isoja kaupunkeja ei lähellä ole ja Cardiffiin (Walesin pääkaupunki) on matkaa 124 km. Aberissa olisi 11 000 asukasta, mutta sen kaupungin kokoon nähden suuren yliopiston (9000hlö) kokoon nähden asukasluku on lukukausien ajan huomattavasti suurempi. Aberin yliopiston Law ja Criminology -laitoksia pidetään arvostettuina ja yliopisto ylipäätänsä on erittäin kansainvälinen. Aberystwythiin tulee vuosittain tutkinto - ja jatko-opiskelijoita muualta Euroopasta sekä ympäri maailmaa. Esimerkiksi Malesiasta tulee usein paljon opiskelijoita ja itse bongasin viime talvena Kuala Lumpurissa Aberystwythin yliopiston mainoksia. Vaihtareille yliopiston kansainvälisyys on suuri etu, sillä paikalliset suhtautuvat ulkomaalaisiin ennennäkemättömän auttavaisesti ja ystävällisesti. Kaikki haluavat jutella suomalaisen vaihtarin kanssa, kysyä opiskeluista, kertoa Aberista... Mun oma talonmies täällä kutsui sisään ja kertoi koko elämäntarinansa. Hyvin moni oli tänään valmis kantamaan mun kauppakassit. On vaikeaa välillä olla suhtautumatta epäillen Aberilaisten ystävällisyyteen, kun aikeet kuitenkin ovat täysin vilpittömiä.

Katukuvaa Aberista

Saavuttuani Aberiin, mulle olikin yhtäkkiä löytynyt yliopiston kautta majoitus. Sain tiedon tästä keskellä yötä saavuttuani Aberiin. En saanut mitään vuokrasopimuspapereita jne., ja vasta seuraavana päivänä asiaa selviteltyäni kävi ilmi opiskelija-asuntolan huoneen kuukausivuokran nousevan jopa 450 euroon. Laskettiin toisen suomalaisen kanssa, että päivävuokra on 15euroa, koska tavarat pitää tyhjentää pois joululoman ajaksi. Tää vuokran suuruus, riehuvat ja oksentelevat 18-vuotiaat brittihirviöt ja niiden ylihöösääväät vanhemmat (Lue: Äidit.) sekä joululomaongelma tavaroiden osalta saivat mut pitämään vielä silmät auki asuntojen osalta. Eli en purkanut mun tavaroita vieläkään matkalaukusta, ja olin lähinnä mukana, kun jenkkitytöt osteli henkareita jne. Kaikki kyseli multa edelleen täälläkin, että mitä nyt, mitä aion tehdä… Mä lähinnä odottelin…

Pentacelyn: Student dormitory. Talo jatkuu taaksepäin todella pitkälle. Mun huone oli sellainen ylimmän kerroksen pikkuruinen koppi.

Soitin lauantaina ja sunnuntaina yhdelle landlordille huoneesta, joka saattaisi vapautua. Sunnuntaina lähdin katsomaan vapautunutta huonetta. Huone sijaitsi merenrannalla, ei merinäköalalla, koska oli hinnaltaan mun budjetille täydellinen: Kaiken kaikkiaan kulut kuukaudelta tulisi olemaan alle 300euroa. Kävin tekemässä vuokrasopparin ja lähdin, no joo, varmaan yksin kadulla tanssien hakemaan tavaroita kampukselta. Natalien ja Sannan kanssa vietiin tavarat ulos mun dormista ja sitten vielä Natalien ja Erinin kanssa taksilla uuteen kämppään. Kaikille mua usein muuttaneille tiedoksi, että oli helpoin muutto ikinä ja taksi maksoi kolme puntaa. (taidan vääntää veistä haavassa)

Pidettiin vähän eri porukalla vielä illalla vahingossa mun aikataulusäätöjen takia tuparit uudelle huoneelle. Kaikki tavarat oli purkamatta, mutta meillä oli VALKKARII ja SALMIAKKII (kiitos Elina salmiakeista). Siinä sitten odoteltiin, että nuori mukava internetasentaja saapui laittamaan mun netin kuntoon illalla puoli ysiltä. Se maistoi salmiakkii...

Tässä mun uusi kotikatu, meinasin seota. Asun tuolla keltaisessa talossa nimeltä Avondale House.

Nautin mielettömästi meren läheisyydestä ja nyt on ollut hyvä sää lähes joka päivä. Mun päivät on näin aluksi alkaneet Aberissa aamulenkillä kameran kanssa ja oon päivän mittaan yrittänyt olla sosiaalinen ja hoitaa asioita yliopistolla sekä kaupungilla. Yleensä jollain porukalla on syöty illallista, esimerkiksi tänään oltiin Erinin ja Natalien kanssa syömässä intilaista. Yliopistolla on nyt Freshman- viikko ja sain tänään päivällä paljon promokamaa, täytyy kohta tutkia mitä ne antoi. Ainakin siideri-kuponkeja? Helsingin yliopistoon verrattuna Aber on organisoimaton ja asiat selviää parhaiten kysymällä suoraan kyseiseltä henkilöltä kasvotusten. Odotan mielenkiinnolla opiskelujen haastavuuden tasoa. Mulla on aikatauluissa perjantai-iltapäivisin luentoja, ja ajattelin jo näin etukäteen skipata ne aina, kun on joku sopiva trippi tiedossa Aberin ulkopuolelle.

The pier: Laituri on ihan mun kämpän vieressä.

Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka jaksaa matkustaa bussissa tai junassa, tulemaan Aberiin käymään. Täällä on hulluna Bed and Breakfasteja ja tää on uskomattoman kaunis paikka. Sää on talvella todella kylmä ja tuulinen kylläkin. Mutta odotan vieraita juomaan mun kanssa kaakaota / teetä rantakahvilaan. Yöelämä on välillä aika villiä. Täällä heiluu nuoret tytöt joka yö minishortseissaan, mitä ollaan tässä kovasti vaihtarien kanssa ihmetelty. Meillä on ensi lauantaina brittityttö-teemabileet, eli pukeudutaan yhtä laitetusti ja vedetään korkkarit jalkaan. Katsotaan kauan vanhat jaksaa. 

Tästä voi katsella... Irlantiin?

Oon tässä koulun moduulien valinnan lisäksi tutkinut lentolippuja talveksi. Halvalla pääsisi ainakin, no, Aasiaan ja katselin myös Etelä-Amerikkaa. Joka tapauksessa lennot pitäisi buukkaa pian, koska kyseessä on joululoma-aika. Saa nähdä mihin tässä päädyn, kertokaas onko joku muu jossain silloin? Haluisin käydä Lontoossa jo nyt mahdollisimman pian... ainakin tyhjentämässä vaatekauppoja. Paha sanoa miten pitkälle nää rahat tänä vuonna riittää. Mutta jos ootte tulossa Lontooseen, ilmoitelkaa ajoissa. Ollaan ehkä buukkaamassa Natalien kaa Pariisi vielä tähän syksyyn.

Romantic 

Mä rakastan matkustamista ja mulle tänne tulossa ei ole ollut oikeastaan mitään todella jännittävää tai pelottavaa. Kun olin Suomessa lopettanut viime viikolla työt ja tehnyt viimeisen tentin, kävelin Pasilan sillalla tuulessa ja ajattelin, että olisin voinut tehdä sen (helvetin) pakkaamisen vaikka kymmenen kertaa vaan saadakseni fiiliksen, mikä mulla sillä hetkellä oli. 

Edelleen asiat soljuu eteenpäin välillä takkuisesti, mutta en jaksa huolehtia. Aber on kuulemma yksi niitä paikkoja maailmassa, joihin aina palaa tai joista ei osaa lähteä ikuisesti pois. Saa nähdä kuinka käy...

Mun osoite on:

Avondale House,

13 Marine Terrace

SY 232az

Aberystwyth

Wales

UK