Jo termi "britti" on monille walesilaisille pieni tabu. Toisin sanoen, täällä halutaan olla aidosti walesilaisia tai esim. aberystwythlaisia ja olla omasta alkuperästä ylpeitä. Aberystwythin asukkaat poikkeuksetta hehkuttavat Aberia: "Isn't it the best place? Don't you just love Aber?" Ollaan vaihtarikavereiden kanssa kiinnitetty paljon huomiota tähän puhetyyliin ja todettu, että brittien käyttämiä adjektiiveja on usein vain kaksi: Hyvä ja todella mahtava. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuo "hyvä" määrittää kaiken, mikä on tosiasiassa (yritän keksiä parempaa sanaa kuin päin persettä) huonosti. Erään entisen työpaikkani koulutuksissa mieleen syöpyi lause "palaute on lahja". Täällä Briteissä voisi lauseen korjata siten, että on lahja osata sanoa palaute siten, että myös britti osaa ottaa sen vastaan. Negatiivisia kommentteja ei vain kertakaikkiaan kuulu sanoa ääneen.
Oltiin viime viikolla parilla opiskelijajärjestön vaihtareille järjestämillä retkillä, ne tulivat siten halvemmiksi ja oli muutenkin kiva hengailla uusien kavereiden kanssa (=nukkua Ceylanin kanssa bussissa vierekkäin 3h). Näillä retkillä nousi hyvin esiin tämä edellämainitsemani kulttuurinen kontakti verrattuna suomalaisten ja brittien välillä. Kun retkeä ohjanneelta opiskelijajärjestön asioista vastaavalta yritti kysyä reissun yksityiskohdista tai voisiko jonkin käytännön asian hoitaa toisella tavalla, sai vastauksen lisäksi yleensä niskakarvat nousemaan pystyyn. Käytännössä ongelma oli siinä, että suomalainen on tottunut asiallisesti keskustelemaan tällaisista asioista sekä kuulemaan selkeät perustelut. Britti näkee asian siten, että näin on päätetty tehdä tai tehty aikaisemmin, vaikka tämä olisi (perseestä) huonompi tapa, näin tehdään silti, ihan sama mitä mieltä kukaan on. Onneksi uusi turkkilainen ihana ystäväni Ceylan keksi meille loistoperiaatteen retkien ajaksi: Vaikka miten paljon mikä tahansa askarrutti, meidän ei ollut enää sallitua esittää yhtään kysymystä retkien vastaavilta. Tämä tuotti välillä hullunhauskoja tilanteita, kun odotimme, että joku muu kysyisi kauanko seuraava bussimatka kestää, milloin saa ruokaa, jne.
 |
| Devil's Bridge ja upeita vesiputouksia |
 |
| Harlech Castle |
Britit rakastavat perinteitä, sen voi nähdä rakennuksista, ruoista ja monista tavoista. Tätä on osittain helppoa kunnioittaa, monet vanhat tavat ovat varsin upeita täällä. Ongelma muodostuu lähinnä juuri käytännön asioiden hoitamisen osalta. Keskustelin täällä kymmenen vuotta asuneen suomalaisen naisen kanssa, joka työskentelee puutarhurina ja on naimisissa aberystwythilaisen miehen kanssa. Hän kertoi, että kesti kaksi vuotta, ennen kuin hän tottui tähän piirteeseen briteissä. Ketään ei vain kertakaikkiaan kiinnosta käytännön asioiden hoitaminen. Tässä syy siihen, miksi asiat yliopistolla, pesulassa, leipomossa, leffateatterissa… missä vaan, kannattaa hoitaa kasvotusten, mikäli mahdollista. Ihmiset täällä kyllä välittävät, he eivät vain välitä järjestelmällisyydestä tai niin sanotusti yleisestä hyvästä tai helppoudesta.
Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Jaan tällä hetkellä keittiön 6 muun henkilön kanssa, tähän päälle niiden täällä hengailevat puolisot, plus yhden asukkaan joka-aamuiset jatkovieraat. Tietenkään kaikki asukkaat eivät ole brittejä, esim. yksi tyttö on Puolasta. On kuitenkin hyvin helppoa huomata, kun britti on käyttänyt keittiötä viimeksi. Tää vuosi on selkeästi tarkoitettu myös mun stressinsietokyvyn kasvattamiseen. Mä olen päättänyt, etten siivoa muiden sotkuja keittiössä. Edessä on monia hienoja tilanteita, kun yritän vain pokkana siirrellä niiden viikon vanhoja ruoanjätteitä sisältäviä paistinpannuja, kun tosiasiassa haluisin mennä hakkamaan (sillä paistinpannulla) tyypin ovea (tyyppiä). Ruoanturvallisuus, siis mikä?
Naurettiin myös juuri yhden kämppiksen kanssa, että jo jääkaapin hyllyistä voi päätellä, minkä hyllyn sisältö kuuluu britille. Jostain syystä brittien perinteisyys katoaa, kun kyseessä on roskaruoka. Mun hyllyltä löytyy kananmunia, luonnonjugurttia, tomaatteja, salaattia, maitoa, mozzarellaa jne. Ranskalaisella tytöllä on kaikenlaisia leikkeleitä ja juustoja, kananmunia jne. Britti-jääkaapinhylly sisältää hampurilaisia ja vanukkaita, loput ruoat on pakastimessa: ranskalaisia, nuggetteja, jne. Lisäksi täällä kukaan ei tunnu olevan sitä mieltä, että lihavuus olisi jotenkin huono asia. Ollaan lihavia ja onnellisia, sitten palloillaan minihameissa/-shortseissa ja ollaan näkyvästi ylpeitä itsestänsä. Mitä tähän nyt vielä toteaisi... Oon ollut vähän kipeänä ja kaveri toi eilen illalla muffinssipaketin. En jaksanut syödä kuin yhden, enkä halunnut syödä kaikkia, joten laitoin ne loput keittiön pöydälle ja lapun että olkaa hyvä. Meni noin puoli tuntia, niin siellä oli vaan se tyhjä paketti ja pöytä täynnä muffinssinmuruja.
 |
| Brittiläiset perinteiset cupcake & tee omalla laituriterdellä |
Tosiasiassa, vaikka kuulostaisin kovin kriittiseltä, nämä asiat ennemminkin naurattavat. On myös mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia arkipäivän tapoja länsimaisesta eurooppalaisesta kulttuurista löytyy. Jenkkityttöjen kanssa enemmän keskusteltuani, suomalaista kulttuuria voisi helpommin verrata heidän osalvaltioidensa kulttuureihin, kuin brittikulttuuriin. Silti varsin isoja eroja löytyy: Natalie esimerkiksi kantaa aina kotonaan yliopistokampuksella pippusuihketta mukana ja oli onnistunut tuomaan sen vahingossa turvatarkastuksen läpi käsilaukussaan Jenkeistä Britteihin. En voisi kuvitella kantavani Suomessa pippurisuihketta. Erin toi esiin hyvän pointin, kun eräs brittityttö lounaspöydässämme vertasi, että hän ajatteli heidän kulttuuriensä olevan samanlaisia. Jenkeissä on paljon erilaisia osavaltioita erilaisine kulttuureineen ja esimerkiksi Texasissa on ihmisiä jo noin puolet Britannian väkiluvusta, vrt. Briteissä on noin 60 milj asukasta, Suomessa noin 5milj.
Kulttuurien vertailu on hyvin mielenkiintoista, kun keskusteluun osallistuu erikulttuurien edustajia. Oli kiinnostaa kuulla saksalaisilta yliopisto-opiskelijoilta, kuinka heille käytännössä joka vuonna yhä uudelleen kerrataan natsi-Saksan aikaiset tapahtumat. Myös Jenkit sortuvat helposti näkemään Euroopan yhtenäisenä, tai esimerkiksi Länsi-ja Itä-Euroopan kulttuurisesti yhtenäisinä. Kulttuurit ovat kuitenkin paljon monimutkaisempi seos, kuten voi päätellä vertaamalla eri osavaltioita jo pelkästään Yhdysvaltojen itärannikolla. En ole kulttuurien superasiantuntija, mutta minulle on ollut aina aika helppoa hyväksyä, että eri kulttuureissa toimitaan eri lailla. Silti tuntuu hassulta, kun brittikulttuuri on tavallaan niin samanlainen, mutta silti ihan erilainen. Käytöstapoja arvostetaan suunnattomasti, mutta käytännön asioiden hoitamista taasen pidetään yhdentekevänä. Odotan mielenkiinnolla, mitä vuoden oleskelu täällä tekee omille tavoilleni.
 |
| Kulttuurit kohtaa, Turkki, USA ja Suomi. Suomi nukkuu ilman kenkiä... |
Ihan näin yleisesti näistä parista viikosta voisin todeta, että säät ovat olleet epätavallisen upeat. Ollaan patikoitu Aberin ympäristössä ja ihailtu hevosia ja lampaita. Lampaita riittää ja ne seisovat vuoren rinteissä hassusti, ihan kuin olisivat juuri lähdössä vierimään rinnettä alaspäin. Tehtiin muutaman tyypin kanssa viime viikolla aamulenkkitreffit ja käytiin lenkin päätteeksi meressä uimassa. Upea fiilis, mutta oli se kyllä pirun kylmää! Tiistaina totesin myös, että kylän isoin clubi on noin 50 metrin päässä mun kämpältä. Se selittää ne kaikki humalaiset lähistöllä pöyrivät itkevät brittitytöt (joo, kuuluu mun huoneeseen saakka, vaikka ikkuna on sisäpihalle). Olin tiistaina paikallisten oikisopiskelijoiden järjestämissä bileissä, joissa kirjoitettiin mustalla tussilla toisten valkoisiin t-paitoihin. Se on täällä aika yleistä, ja oli ilmeisesti myös tosi hauskaa...
 |
| Yritetään vilkuttaa miniaalloista |
Luennot on jo alkaneet ja hain ihan oikeasti jotain kirjojakin tänne, katotaan miten niiden lukemisen kanssa käy. Odotan hiukan kauhulla seminaareja, joista ensimmäinen on jo ensi viikolla. Siellä mun pitäisi osata keskustella englanniksi haastavista tieteellisistä problemaattisista kysymyksistä koskien kutakin oppiainetta. Periaatteessa olen päättänyt olla stressaamatta näistä: en vain oikeasti millään voi heti osata. Olen tosiaan nyt kuumeessa kotosalla, joten ensi viikolla olen päättänyt tehdä hulluna kaikkea kivaa. Tää kotona hengailu on hiukan hermojaraastavaa mun luonteelle. Haluaisin mennä kuvaamaan merta: se näyttää mielettömän upealta, sillä täällä tuulee nyt noin 21m/s. Kesä on siis ohi ja on virallisesti aika siirtyä brittiläiseen syksyyn mukana tulevien kulttuuri- ja muiden haasteiden kanssa. En malta odottaa, että paranen!
Jackie Greene - I Don't Live In A Dream
 |
| Tällä laiturilla oli mukava viettää lauantai-iltaa pizzojen kanssa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti