Elämäni maaseudulla

Aberiin kuuluu oikein hyvää.

Tuuli on tainnut yltyä, koska aallot kuuluu tosi voimakkaasti mun huoneeseen. Ihana ääni. Muuten sää on iltaisin viileämpi, mutta päivisin lähes kesäinen.

Aallot tulee todella kaduille asti joskus, ne on upeita.

Tämä viikko alkoi maanantaina turkkilaisella illallisella Ceylonin luona. Upeat safkat ja jälkiruoan lisäksi Cey ennusti meille tarot- korteista. Ennustukset sattui olemaan hiukan huononpuoleisia, tai ainakin vähän mietityttäviä, ja lisäksi oli vielä muutama outo sattumus. Musta on kivaa pelotella muita, mutta en kyllä enää uskaltanut pelotella Sannaa, kun sen naama oli ihan vitivalkoinen. Teki kyllä kauheesti mieli... Ilta oli, ennustuksista huolimatta, aivan täydellinen aloitus viikon aherrukselle. (no joo, mille aherrukselle)

Tarot

Aloin olla todella tuskastunut lentolippujen suhteen alkuviikosta. Katselin jo lentoja ihan minne vaan joululomaksi, jopa Suomeen, ihan vain hintamotivaatiolla. Sain Suomesta vähän vinkkejä tilanteeseen, kun olo muuttui epätoivoiseksi, ja halvimmat mahdolliset liput Aasian oli jotain 770 euroa. Päätin miettiä asiaa vielä yhden yön yli ja ostaa liput seuraana aamuna. Kuitenkin pitää tehdä sitä, mitä oikeasti eniten haluaa. Aamulla heräilin, avasin koneen ja kävin hakemassa aamiaista. Avasin ensimmäisenä Air Asialta hintaa niille lipuille, mitä olin eniten koko ajan halunnut. Mulla kävi joku hullu minuuttipromo -tilanne, tai vaan ihme sattuma. Maksoin joululentolipuista Lontoosta Kuala Lumpuriin kaikkine kuluineen (laukut, ruoat, bussit KL:n keskustaan) 450 euroa. Huh huh. En edes uskaltanut siirtyä sivuilta pois, vaan ostin lennot samantien. Sitten laitoin musiikkiin volaa…

Toisin sanoen vietän jouluni Malesiassa, tai ainakin sielläpäin. Täällä Aberissa asuu paljon Malesialaisia, jotka on jo antaneet mulle vinkkejä, kun sanoin haluavani aluks biitsille makaamaan. Oon myös katellut Air Asian tarjouksia: KL:stä lentäisi halvalla myös muualle. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että olisi kiva jatkaa Kuala Lumpurista etelään, koska sinne viimeksi kerettiin. En olisi ollut viime vuonna vielä valmis lähtemään kotiin, joten tää on vähän niin kuin jatkoaika. Ostin täältä Aberista second hand storesta kivan rinkan 8 punnalla, varmaan joku 40-50 litranen. Nyt voin sit ostaa rinkan täyteen kesävaatteita aaaah.

Mieleen tuli uusi matkasuunnitelma samalla, kun oon pohtinut tän talven reissua. Tuli puheeksi, että Etelä-Amerikkaan olisi hyvä hallita espanjaa jotenkin. Mä olen lukenut espanjaa muutaman hassun kurssin kauan sitten, ja ymmärrän vähän. Lisäksi täällä professorit painottaa kovasti, että kansainvälisellä uralla lakimiehen olisi hyvä osata myös espanjaa, ranskaa tai saksaa, ihan vain jo kilpailumielessä. Mä inhoan vieraiden kielten opiskelua, etenkin lukioikäisestä lähtien, koska mun päässä ei vaan tapahtu niiden osalta mitään. Tässä olisi kuitenkin jo kaksi isoa motivaattoria. Joten ilmoitan jo etukäteen, etten voi luistaa tästä, että espanjan opinnot odottaa yliopistolla ensi vuonna.

Keskiviikkona oli lentolippujen oston siivittämänä tiedossa juhlimista, ja torstai ja perjantai menivätkin siis pienessä suuressa koomassa. Ootteko juoneet ikinä Death Staria? Jos joku tarjoaa sitä teillä illan paremman puoliskolla, olkaa varovaisia. Death Star Overdose on yleinen nimitys seuraavan päivän ilmiölle. Ja myös niille loppuyön ilmiöille. Onhan?

Koomailujen keskellä päätettiin perjantaina Ceyn, Natin ja Erinin kanssa, että nukutaan yo hyvin, ja lähdetään Birminghamiin viettämään lauantaita. Birminghamia kutsutaan pikku-Lontooksi ja junalla Aberista sinne kestää neljä tuntia. Tykkään istua junassa ja aamuinen matka menikin kivasti jutellen, junassa oli myös muita tuttuja. Birminghamissa mentiin ensimmäisenä kaupungin taidemuseoon. Museo oli upea ja muutenkin oli mukavaa etsiä sitä ja kierrellä vähän katuja. Kiertelyn, museon ja pienten ostosten jälkeen mentiin lounaalle syömään meksikolaista.

Art Museum, Birmingham

Awww

Birminghamin ostospaikat on sijoitettu hyvin lähelle toisiaan ja ihmismassat on sen mukaisia.

Auringonlasku Birminghamissa

Birminghamin lähellä sijaitsee Shakespearen kotikaupunkina tunnetuksi tullut Stratford-Upon-Avon, joten Shakespeare näkyy kaduilla.

Lounaan jälkeen siirryttiin kauppakeskukseen, ja siellä menikin melkein koko loppupäivä. Itse olisin mieluummin kierrellyt kaupungilla, katsellut pienempiä paikkoja ja ottanut valokuvia, koska en halua ostella hulluna mitään turhaa. Lisäksi osoittautui, että Vero Moda, H&M ja Top Shop tms. olivat niitä kauppoja, mihin muut tytöt eivät normaalisti Jenkeissä ja Turkissa pääse. Toisaalta, Birminghamiin voi lähteä uudelleenkin. Kaupunki oli sen verran iso ja junaliput maksoivat opiskelija-alella 16 puntaa edestakaisin. Hyvä idea voisi olla esim. mennä leffaan Birminghamiin ja leffan jälkeen baariin: Aamujunalla kotiin.

Hauskaa, Birminghamissa huomasi selkeästi viettäneensä pidemmän aikaa maaseudulla. Olen asunut aina lähiössä tai kaupungissa, mutta nyt tulen asumaan vuoden täällä lampaiden keskellä pikkukaupungissa, jossa voi joka päivä törmätä kadulla tuttuihin. Voi tuntua hassulta palata Helsinkiin. 

Aberissa

Nyt oon asunut täällä kolme viikkoa, samoin monet muut. Ehkä voisi sanoa, että osasta vaihto-opiskelijoita huomaa, että se kolme viikkoa on tullut täyteen. Kun oma elämä Aberissa ei ole juuri sitä mitä täsmälleen kotimaassaan haluaisi tai kokee jotain puuttuvan, on kolme viikkoa aikana tietynlainen kulmakivi. Täytyy katsoa ensi viikolla vielä vähän tilannetta, mutta näyttää siltä, että parissa suunnassa on fiilikset vähän huonompia: Vaikka oikeastaan kaikki on ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Vaihto-opiskelu vaatii aika lailla haluja olla sosiaalinen. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei voi olla yksin huoneessaan joka ilta, sillä täällä olevat ihmiset ovat nyt niitä läheisimpiä ihmisiä. Sellainen jatkuva liikkeellä olo ei sovi kaikille. Tottakai itsekin tarvitsen toisinaan aikaa vain itselleni, mutta on taito sijoittaa se sopivaan ajankohtaan. Aina ei tietenkään ole pakko lähteä kaikkialle, jos ei huvita.

Kun muutin tänne, tiedostin hirveän hyvin koko ajan, että aikaa on reilusti. En yrittänytkään heti tehdä, ostaa, kokea, tutustua ihan kaikkeen. Halusin antaa asioiden mennä vähän myös omalla painollaan. Hankalinta kolmen viikon rajan jälkeinen elämä on helposti juuri niille, jotka kiireesti organisoivat heti kaikki asiansa priimakuntoon. Sitten piti vain elää ja olla, ilman tiettyjä kotimaahan jääneitä asoita. En missään nimessä halua sanoa, etten ikävöisi Suomeen jääneitä ihmisiä. Ainakin ikävöin paria maailman ihaninta koiraa... En ole unohtanut ketään, ketä en halua unohtaa. Mutta miksi lähteä viettämään upeaa kokemusta ikävöiden ihmisiä? Ennemmin kuin sanoisin, että ikävöin jotain, voisin sanoa, että ajattelen jotain. Ja tottakai mielessä liikkuu, onko kaikilla kaikki hyvin. Onneksi sellaiset asiat pystyy toisinaan hoitamaan myös netin kautta, heh. Kriisipuheluitakin saa aina soittaa.

Ensi viikosta lähtien mulla on sellainen opiskeluperiaate, että opinnot hoidetaan arkipäivien aikana. Eli viikonloppuisin en aio tehdä mitään, ellei ole pakko. Katsotaan miten tää lopulta toteutuu, en esimerkiksi uskalla luvata, etten opiskelisi iltaisin. Ongelma on se paha tapa jättää asiat viime hetkeen, jännitys saa tekemään asiat nopeiten. (jännitys, ehtiikö vai ei). Tänään aloitin urheilun flunssailun jälkeen, joten huomenna alkaa oikea arki. Tänään vielä "vähän" sunnuntaiherkuteltiin Charloten kaa, kun käytiin Student Unionilla leffaillassa (brittiläinen taideleffa, apua). Ensi viikolle ei ole vielä suunnitelmiä, ihanaa voi tehdä mitä vaan!

Kauhean pitkät jaaritukset, eikä edes välttämättä mitään kiinnostavaa. Yritän ehkä seuraavan kerran kirjoittaa vasta, kun jotain on oikeesti tapahtunut. Tai saa kommentoida, jos haluaa kuulla jotain erityistä.

PS. Joku pliis lähettäkää mulle joskus talven pimeyteen Fazerin sinistä, oisin maailman onnellisin tyttö