Eurooppalainen kevätloma

Heipparallaa.

Ajattelin päivitellä tänne vielä ihanasta huhtikuisesta Münchenin matkasta.

Reissu alkoi aikaisin aamulla, kun autokyyti haki mut kotiovelta ja vei Manchesterin lentokentälle Pohjois-Walesin Snowdonian luonnonpuiston kautta: Elenidin isä ystävällisesti vei meidät lentokentälle. Elenid on walesilainen ensimmäisen vuoden englannin ja luovan kirjoittamisen opiskelija, 18-vuotias ja todella hauska persoona. Käytiin hakemassa kyytiin myös Samira, joka on kanadalainen LLB-opiskelija. Samira tekee täällä oikiksen undergraduaten ja on tehnyt aiemmin jo yhden tutkinnon Kanadassa. Ollaan oltu Samiran kanssa täällä Aberissa tämä lukuvuosi aika läheisiä, melkein joka päivä nähdään, pidetään yhteyttä tekstareilla, skypessä ja facessa... Hauskaa on ollut?

Elenid ja Samira

Otin taas vahingossa Costasta ton keskikokoisen Cappucinon, kun en
muistanut (jälleen kerran) et se on noin jäätävän kokoinen.
Näiden tyttöjen kanssa oli kahvin tarvetta, kolme ADHD:ta samassa autossa.

Marianne kutsui mut, Samiran ja Elenidin Müncheniin viikoksi meidän pääsiäislomalla ja asuttiin siellä Mariannen vanhempien talossa puolen tunnin junamatkan päässä Münchenin keskustasta. Mariannen vanhempien talo sijaitsi Stranbergissä, missä on iso järvi, nimeltään Stranberger Sea, joka kertoo osuvasti järven koosta. Oltiin etukäteen suunniteltu auringonottoa biksuissa, mutta tolle viikolle sattui vielä aika viileät säät ja vasta seuraavalla viikolla Keski-Euroopassa alkoi helle. Ekoina päivinä oli aika koleaa, mutta kyllä se aurinkokin paistoi. Oltiin Mariannen kanssa vähän flunssaisia, joten vietettiin pari koleaa iltaa sisällä takkatulen lämmössä.

Marianne oli leiponut saksalaista kakkua meille yllärinä

Marianne on puoliksi saksalainen ja puoliksi englantilainen ja opiskelee Aberissa luovaa kirjoittamista ja englantia. Marianne on ollut myös mun hyvin läheinen ystävä Aberissa ja olen kuullut paljon Mariannen perheestä, mikä on ollut mielenkiintoista. Mariannella on seitsemän sisarusta ja koko perhe on asunut monissa maissa, esimerkiksi Marianne on syntynyt Intiassa maaseudulla, jossa ei ollut edes sähköjä. Mariannen vanhemmat ovat tavanneet toisensa Nepalissa ja he ovat aina olleet kiinnostuneita hyväntekeväisyystyöstä: heillä on ollut yleensä käynnissä joku projekti. Nykyään he asuvat pääsääntöisesti Ukrainassa ja ovat viimeiset viisitoista vuotta pyörittäneet siellä hyväntekeväisyysjärjestö "Care in Action" :a.

http://www.care-in-action.org/?q=en

Juttelin Mariannen äidin kanssa järjestöstä ja katsoin muutaman dia shown. Järjestö keskittyy esimerkiksi tarjoamaan orpokodeissa oleville lapsille lisää niin sanotun laitoshoidon päälle: Lapsi tarvitsee monenlaista tukea kehittyäkseen, ei pelkästään ruokaa ja sänkyä. Toisinaan järjestö on tarjonnut myös toisenlaista apua ja remontoinut orpokoteihin wc- ja suihkutiloja, kun edelliset sijaisivat ulkona ja olivat käytännössä vain reikä maassa ja pieni hana. (Tässä osassa Ukrainaa on talvella noin -20.) Lisäksi tuetaan nuoria, jotka ovat pian lähtemässä ulos orpokodeista: Heille esimerkiksi opetetaan pelien kautta rahankäyttöä, puhutaan suojaseksistä ja työelämän mahdollisuuksista. Ukrainassa on monenlaisia ongelmia eikä niitä tietenkään korjata pelkästään tällä. Yksi erittäin surullinen tarina oli perheestä, jossa oli yksitoista lasta ja heidän talo paloi. Järjestö auttoi perhettä ja heille rakennettiin uusi talo. Myöhemmin perheen isä tappoi äidin ja on tällä hetkellä vankilassa. Lasten sukulaiset yrittävät päästä käsiksi taloon ja lasten rahoihin, jotkut sukulaiset yrittävät saada isää pois vankilasta. Ongelmat Ukrainassa eivät ole usein yksinkertaisia. Silti monet nuoret vapaaehtoiset työskentelevät Care in Action :ssa ja hyvän tulevaisuuden eteen ponnistellaan, vaikka se on vaikeaa ja vaikka tulokset eivät usein ole kovin ihmeellisiä. Järjestö on siitä erilainen moniin järjestöihin verrattuna, että raha menee suoraan sitä tarvitseville. Jos kiinnostaa, rahaa voi lahjoittaa nettisivujen kautta.

Münchenissä kierreltiin kävellen Strandbergin lähettyvillä ja yhtenä päivänä Mariannen äiti vei meidät kauemmas Beer Gardeniin, josta oli upeat näköalat alpeille. Käytiin myös läheisessä pikkukaupungissä Tutzingissa ja tuli maisteltua kaikenlaisia saksalaisia herkkuja. En ole aikaisemmin käynyt eteläisemmässä Saksassa ja ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, toki etuna oli, että meidän "opas", Marianne, puhui Saksaa.

Myöhemmin samana päivänä perinteinen saksalainen illallinen:

Vietettiin yksi päivä Münchenin keskustaa tutkien, juoden kahvia ja illalla ruoan ja kaljan merkeissä.

Päätettiin tehdä yhden päivän junaretki Itävaltaan, Salzburgiin: junalippu maksoi Bayern-alueen ryhmälipulla edestakaisin noin 7 euroa per henkilö. Pidettiin kaikki Salzburgista paljon, se oli todella kaunis ja ihmiset olivat mielettömän ystävällisiä. Salzburgin isoin nähtävyys on suuri linna, jonne noustaan naruhissillä (?? en nyt oikein keksi suomenkielistä sanaa sille hissille), linnasta on näköala koko kaupunkiin ja lisäksi se sijaitsee alppien keskellä.

Mozartin synnyintalo

Saksan matka oli upea paketti ja ei ollut kauhean väsynyt olo, kun palattiin Aberiin: ei oltu ulkona joka ilta. Viimeinen perjantai-ilta meni kyllä vähän pitkäksi ja päädyttiin takaisin talolle aamulla seiskalta, kun piti lähteä lentokentälle yhdeltä. Mariannen vanhemmat lähti jo pari päivää aikaisemmin ajamaan Ukrainaan ja meidän oli tarkoitus tietenkin jättää paikat siistiin kuntoon. Oli aika mielenkiintoinen viisi tuntia, että saatiin koko koomainen porukka ulos ja reissuun. Seuraava yö vietettiin vielä lisäksi Manchesterin lentokentällä. Nukuin hyvät 8 tunnin unet, vaikka oli niin kylmä, että joka kerta herätessäni tärisin. Muut ei kai kyllä hirveästi nukkuneet.

Olen ollut todella onnekas, kun olen saanut tutustua näin moniin mielettömän upeisiin ihmisiin. Ja tulevaisuus on täynnä kutsuja kaikenlaisiin maihin, en malta odottaa.

Lisää kuulumisia pikapuoliin, mukavaa viikonloppua Suomeen ja ihania viimeisiä toukokuun päiviä! Ja tarkkana sen helluntain kanssa...